# CORES MEDIA > Public Ghost publication content. Public Ghost content for AI and LLM tooling. This file includes a bounded export of public pages first, then recent public posts. Append `.md` to any post or page URL to get the content in Markdown (for example, `/example-post.md`). ## Pages ### We are the voice that decision- makers can no longer ignore URL: https://www.cores.media/visio/ Last updated: 2026-07-26T17:13:54.000Z --- Cores.Media was founded in June 2026 out of the belief that the world is a better place when the backgrounds of decision-making are transparent. We don't just follow the news cycle – we ask why things are done the way they are. **How Cores.Media works** Cores.Media is a platform for you, someone who cares about the direction of society. At our core are user-generated inquiries. You can bring up a topic that concerns or interests you, and direct your question straight to those who made the decisions: experts, politicians, or corporate leadership. **The community as a force** A single question is just the beginning, but a community is real power. The more participants a question has, the more attention it gets, and the more likely we are to get answers. When you are part of the Cores.Media community, you are no longer just a spectator – you are an active changemaker. **Join us – let's build more transparent decision-making together.** ### Articles & Insights URL: https://www.cores.media/blog/ Last updated: 2026-07-28T15:33:29.000Z "Select your preferred languages, countries, and topics from the top menu to tailor the view to your interests. Explore the questions raised by our community, expert answers, and the real reasons behind decisions—and dare to look beyond your own neighborhood to see how global currents shape us all." ### Writing Guidelines URL: https://www.cores.media/writing-guidelines/ Last updated: 2026-08-16T12:06:17.000Z # **How to Write a Good Article — Cores.Media** A well-structured article is more likely to be read, shared, and taken seriously by decision-makers. These guidelines help your work land with the impact it deserves. ## **1\. Headline** - State clearly what the article is about — avoid vague or clickbait framing. - Keep it factual and specific: a reader should know what they're getting before they click. - Avoid loaded or emotionally manipulative language in the title itself, even if the topic is contentious. ## **2\. Opening (first paragraph)** - Lead with the core question or claim the article addresses — don't bury it. - Give the reader a reason to keep reading within the first few sentences. ## **3\. Subheadings** - Break the article into clear sections with descriptive subheadings. - Each subheading should tell the reader what that section covers, so the article is scannable, not just readable start to finish. - Aim for one main idea per section. ## **4\. Paragraphs and sentences** - Keep paragraphs short — one idea per paragraph. - Prefer clear, direct sentences over long, complex ones. - Avoid jargon where a plainer word works just as well; explain necessary technical terms briefly. ## **5\. Sources and evidence** - Follow the Fact-Based Approach guidelines: claims are backed by traceable sources, disagreement is acknowledged, interests are disclosed. - Link or cite sources close to the claim they support, not only in a list at the end. ## **6\. Closing** - End with a clear takeaway — what should the reader understand or do with this information? - If the article relates to a specific question directed at a decision-maker, this is a natural place to reference it. ## **7\. Length** - Long enough to cover the topic properly, short enough to respect the reader's time — as a general guide, most articles work well in the range of 600–1200 words. - If the topic needs more space, use subheadings generously to keep it navigable. ## **8\. Images** - Images matter for both readability and how the article looks when shared — a strong image increases the chance your article gets read and shared further. - All images use a 16:9 aspect ratio; please crop or select images with this in mind so they display correctly. - If you don't add your own image, the system automatically adds a default image based on the article's topic — so every article looks complete either way, but an image you choose yourself will represent your article far better than a generic default. - Choose images that are directly relevant to the content — avoid decorative or misleading images that don't relate to the article's actual subject. - Make sure you have the right to use any image you upload (your own work, licensed stock imagery, or images explicitly marked for reuse). --- ### Content Rules URL: https://www.cores.media/content-rules/ Last updated: 2026-08-16T12:11:01.000Z # **Cores.Media – Content Rules for Questions** Before submitting a question, make sure your content meets the following requirements. A respectful, fact-based question is far more likely to be taken seriously by the people you're addressing. ## **1\. Target the decision, not the person** - Direct your question clearly at an official decision-maker, public official, or organizational leadership. - Ask for the reasoning behind decisions — don't attack someone's character or private life. ## **2\. Back it up with facts and reasoning** - Your question must be grounded in real decisions, public documents, or clearly identifiable issues. - Avoid unfounded accusations; frame your question around why something was done — or not done. ## **3\. Keep the tone respectful and constructive** - No profanity, hate speech, threats, or harassment. This platform is for serious, transparent dialogue. ## **4\. Take responsibility** - Discussion happens between two parties — the questioner and the recipient — without outside pile-on. - You are responsible for the accuracy of the content you post. *By submitting a question on Cores.Media, you confirm that your content follows these rules* ### Fact-Based Approach URL: https://www.cores.media/fact-based-approach/ Last updated: 2026-08-16T12:13:04.000Z ## **Cores.Media — Fact-Based Approach** **Principle:** Fact-basedness isn't judged by what someone claims is true, but by how transparently and verifiably that claim is backed up. Cores.Media doesn't take a position on who is right — it asks the same transparency from everyone. ## **1\. Source requirements** - Claims presented as facts must be backed by a verifiable source (research, official statistics, documents, an identified expert statement). - A single source isn't enough for contested topics — at least two independent sources are recommended when a claim is open to interpretation or disputed. - Peer-reviewed research is a good starting point, but not sufficient on its own — the writer/partner should also note: - whether the result has been replicated in other studies - whether there's significant disagreement within the field on the same topic - who funded the research ## **2\. Open disclosure of interests** - A columnist/partner always discloses any financial, political, or institutional connection to the topic being covered. - The same applies to sponsored content: the funding source and any interest in the topic must be clearly visible. - When citing research, the funder is noted if known (e.g. "industry-funded study" vs. "public/independent funding"). ## **3\. Fact, interpretation, and opinion are kept distinct** - An article should clearly distinguish: what is a verified fact, what is the writer's interpretation of the facts, and what is stated opinion. - This doesn't prevent strong views from being expressed — it prevents a view from being disguised as indisputable fact. ## **4\. Acknowledging uncertainty and disagreement** - If a topic is scientifically or professionally contested, this is stated openly rather than presenting only one perspective as final truth. - Claims of "consensus" are used carefully — the scope of the consensus and the basis for it are specified. ## **5\. Correction process** - If a claim made in a column or partner content later turns out to be incorrect or incomplete, the correction is made visibly (not silently edited) — this builds long-term trust far more than pretending to be infallible. ## **6\. What Cores.Media does NOT do** - Cores.Media does not judge which side of a disputed issue is "right." - It does not require a specific conclusion or outcome — it only requires that the path to a claim is visible and verifiable. - It does not use the label "fact-based" as a marketing slogan without the criteria being publicly readable and applied equally to everyone. ### About URL: https://www.cores.media/about/ Last updated: 2026-08-17T10:25:22.000Z Cores.Media is currently in its founding phase — built by a growing community of contributors, not a single company or individual. We are building the platform with our first writers, respondents, and participants. Cores.Media is an independent community platform where people ask questions and direct them to experts, decision-makers and public officials. Our goal is simple: to make important questions visible and create a more direct connection between people and those who have the knowledge or responsibility to answer them. Contact: hello@cores.media ### Privacy URL: https://www.cores.media/privacy/ Last updated: 2026-08-17T11:23:48.000Z This page explains what personal data Cores.Media collects, why, and who processes it on our behalf. ## Data controller Cores.Media is currently an independently developed project. The data controller responsible for your personal data is Esa Riikonen, reachable at hello@cores.media. ## What we collect When you sign in with Google to participate in a question or submit your own, we receive your name and email address from Google. This is stored to identify you when you participate ("like") or submit content, and to display your name if you choose to write publicly. When you submit a question, we store its content, your chosen tags, and (optionally) an image you upload. When you participate in a question, we store a record linking your account to that question. A small login token is stored in your browser (localStorage) to keep you signed in between visits. This never leaves your device except to authenticate your requests to our systems. ## Who processes this data Three services are involved in running Cores.Media: \*\*Ghost\*\* hosts the website itself, including published questions, answers, and articles. Ghost's data processing terms are available at ghost.org/dpa. \*\*Cloudflare\*\* powers the sign-in and participation system (ask.cores.media) and stores your account data, submitted questions, and participation records in its database. Cloudflare also handles email routing for hello@cores.media. \*\*Google\*\* provides the sign-in service (Google Identity Services). When you sign in, Google shares your name and email with us, governed by Google's own privacy policy. None of these services see more of your data than is necessary to perform their part, and none of your data is sold to anyone. ## Your rights You can ask us what data we hold about you, ask us to correct it, or ask us to delete it, at any time, by emailing hello@cores.media. We will respond as quickly as we can. ## Changes As Cores.Media grows, this page will be updated to reflect that. We'll note the date of the most recent change below. Last updated: 17.august.2026 ## Posts ### Juokset, koska muutkin juoksevat. Tiedätkö minne? URL: https://www.cores.media/juokset-koska-muutkin-juoksevat-tiedatko-minne/ Last updated: 2026-10-09T08:24:02.000Z Sopulit eivät tee joukkoitsemurhaa. Se on myytti — peräisin vanhasta luontodokumentista, jossa eläimet ajettiin kameran edessä kalliolta, ei niiden omasta tahdosta. Todellisuudessa sopulit tekevät jotain paljon tavallisempaa ja paljon vaarattomamman kuuloista: kun kanta kasvaa liian suureksi, ne vaeltavat massana uutta elintilaa etsien, ja vaelluksessa yksilö seuraa edellä juoksevaa. Ei siksi että se olisi tarkistanut suunnan olevan oikea. Vaan siksi että kaikki muutkin juoksevat sinne. Kukaan sopuli ei koe juoksevansa sokeasti. Jokainen niistä juoksee, koska juoksu näyttää oikealta suunnalta juuri siinä hetkessä, keskellä muita jotka juoksevat samaan suuntaan. Luitko juuri tuon ja ajattelit: onneksi minä en ole sopuli? Pysähdy siihen ajatukseen. Se on täsmälleen se ajatus jonka jokainen laumassa juokseva olento ajattelisi, jos se osaisi ajatella. Ei kukaan usko juoksevansa sokeasti sillä hetkellä kun juoksee. Sokeus ei tunnu sokeudelta sisältäpäin. Se tuntuu varmuudelta. ## Kolme kysymystä, joihin ei ole helppoa vastausta Ei kysytä yleisellä tasolla, uskotko manipulaatioon tai propagandaan. Tietenkään et usko. Kysytään sen sijaan tarkemmin, ja itseltäsi: Milloin viimeksi vaihdoit mieltäsi jostain sinulle tärkeästä asiasta, koska joku esitti sinulle vastaväitteen jota et osannut kumota — etkä koska oma ryhmäsi, esikuvasi tai suosikkisi vaihtoi ensin suuntaa? Kuinka moni tämänhetkisistä vakaista mielipiteistäsi kestäisi sen, että sanoisit sen ääneen juuri sille ryhmälle johon eniten haluat kuulua, jos mielipide poikkeaisi siitä mitä ryhmä ajattelee? Jos vastaus on "en tiedä, en ole koskaan kokeillut" — mistä tiedät, että mielipide on omasi eikä lainattu? Milloin viimeksi tunsit fyysisen, lämpimän helpotuksen tunteen siitä että "meidän puolemme" voitti jotain — väittelyn, äänestyksen, kiistan — erotuksena siitä tunteesta että totuus tuli esiin? Osaatko edes erottaa nuo kaksi tunnetta toisistaan enää? Jos mikä tahansa näistä tuntui epämukavalta lukea, se ei ole merkki siitä että jokin meni vikaan tekstissä. Se on merkki siitä että teksti osui johonkin todelliseen. Tässä on kuitenkin yksi asia, joka kannattaa pitää mielessä juuri nyt, ennen kuin jatkat: pysähtyminen ei ole vain velvollisuus tai itsensä ruoskimista. Se toimii oikeasti. Ihminen joka tarkistaa oman ajattelunsa ennen kuin juoksee, tekee keskimäärin parempia päätöksiä kuin se joka ei tarkista koskaan. Häntä on vaikeampi johtaa harhaan, koska hän ei nojaa siihen mitä muut sanovat vaan siihen minkä on itse käynyt läpi. Ja hän säilyttää jotain, minkä moni menettää huomaamattaan: kyvyn muuttaa mieltään silloin kun tosiasiat sitä vaativat, ilman että se tuntuu tappiolta. Tämä ei ole lohtu. Se on työkalu — ja se on jo nyt käytettävissäsi. ## Ei ole sopulia ja ei-sopulia Tässä on ajatus josta ei pääse mihinkään: ei ole olemassa ihmistyyppiä joka on pysyvästi sopuli, ja toista tyyppiä joka on pysyvästi jotain muuta, riippumattomampaa ja tarkempaa. On vain hetkiä. Hetkiä joissa pysähdyit ja tarkistit suunnan itse, ja hetkiä joissa juoksit koska muutkin juoksivat, etkä edes huomannut eroa. Kukaan ei muista niitä hetkiä joissa juoksi laumassa tarkistamatta. Ne eivät jää muistiin virheinä, koska ne eivät tunnu virheiltä juostessa. Ne jäävät muistiin — jos ylipäätään — vasta myöhemmin, kun lauma on jo pysähtynyt ja joku katsoo taakseen ja kysyy: miksi me oikeastaan juoksimme sinne? Sinä olet juossut laumassa. Et ehkä eilen, et ehkä siinä asiassa josta olet juuri nyt varma, mutta jossain, joskus, sinäkin. Kysymys ei ole ollutko koskaan sopuli. Kysymys on, tunnistatko sen hetken kun se on juuri nyt käynnissä — vai vasta sen jälkeen, kun joku muu osoittaa sen sinulle ja on jo liian myöhäistä olla nolostumatta. ## Kysymys joka jää auki Tämä teksti ei anna sinulle vastausta siihen, oletko juuri nyt, tässä hetkessä, jossain kysymyksessä joka on sinulle tärkeä, se joka juoksee — vai se joka pysähtyi. Kukaan ulkopuolinen ei voi vastata siihen puolestasi, eikä tämä teksti yritä. Mutta jos olet lukenut tähän asti ja mielessäsi on jo ehtinyt käydä jokin tietty esimerkki — joku toinen ihminen, joku toinen ryhmä, joku toinen kiista, jossa juuri he ovat ne jotka juoksevat sokeasti — pysähdy siihenkin ajatukseen vielä kerran. Kysymys ei koskaan koskenut heitä. **Milloin tarkistit viimeksi itse, vai juoksitko vain siksi että muutkin juoksivat?** Jos haluat esittää tämän kysymyksen jollekin muulle — tutkijalle, opettajalle, itsellesi julkisesti — voit tehdä sen [Cores.Media:ssa](https://ask.cores.media/?ref=cores.media). ### Miksi osasta hoivakoteja puuttuu sydäniskuri? URL: https://www.cores.media/miksi-osasta-hoivakoteja-puuttuu-sydaniskuri/ Last updated: 2026-09-28T12:20:53.000Z Osa ympärivuorokautisista hoivakodeista — joidenkin kuukausimaksut nousevat lähelle 4 000 euroa — ei pidä tiloissaan sydäniskuria (AED-laitetta). Ilta-Sanomien uutisoinnin mukaan perusteluna on esitetty, että suurimmalla osalla asukkaista on jo elvytyskielto (DNR). Tämä nostaa esiin kysymyksen, joka on tarkempi kuin miltä se ensin kuulostaa. ## **Mitä elvytyskielto oikeasti tarkoittaa** Elvytyskielto on aina yksittäistä potilasta koskeva, lääketieteellisin perustein tehty henkilökohtainen päätös. Se tehdään yhdessä potilaan, hänen läheistensä ja hoitavan lääkärin kanssa silloin kun elvytys itsessään todennäköisesti aiheuttaisi enemmän kärsimystä kuin hyötyä hauraalle, monisairaalle keholle. Se ei ole huone- tai osastokohtainen ratkaisu. Tästä seuraa suoraviivainen havainto: elvytyskielto koskee vain sitä henkilöä jolle se on tehty. Se ei koske hoivakodissa vierailevaa omaista, ei henkilökuntaa, eikä sitä asukasta jolla elvytyskieltoa ei ole. Jos rakennuksessa on yksikin ihminen ilman elvytyskieltoa, hänellä on sama oikeus ensiavun yritykseen kuin kenellä tahansa muualla. ## **Miksi kysymys ei ratkea rahalla yksin** Sydäniskurin hankintakustannus on suhteellisen pieni verrattuna hoivakodin kokonaisliikevaihtoon. Silti laite puuttuu osasta yksiköitä, mikä viittaa siihen että kyse ei ole pelkästä hinnasta vaan siitä, miten turvallisuusvaatimukset ja niiden valvonta on tällä hetkellä määritelty ympärivuorokautisessa hoivassa. Aivovaurio alkaa kammiovärinän iskiessä neljästä kuuteen minuutissa. Jos lähin sydäniskuri on kymmenen minuutin matkan päässä, se ei ehdi olla avuksi silloin kun sitä eniten tarvittaisiin. Tämä koskee yhtä lailla vierailevaa 50-vuotiasta lasta joka saa itse sydänkohtauksen käytävällä, kuin uupunutta hoitajaa kesken vuoron — kumpikaan heistä ei ole se, jonka elvytyskieltoa asiassa käytetään perusteena. ## **Kaksi tapaa lukea sama tilanne** Yhden tulkinnan mukaan tämä on selkeä turvallisuuspuute: hätäensiapuvälineistön pitäisi olla mitoitettu rakennuksessa olevien kaikkien ihmisten, ei vain asukkaiden enemmistön, mukaan — riippumatta siitä mikä osuus asukkaista sattuu olemaan elvytyskiellon piirissä. Tämän näkemyksen mukaan nykyinen käytäntö sekoittaa kaksi eri asiaa: yksittäisen potilaan hoitolinjauksen ja koko yksikön yleisen turvallisuustason. Toisen tulkinnan mukaan kyse voi olla resurssien kohdentamisesta sinne missä tarve on suurin — jos valtaosalla asukkaista on elvytyskielto ja yksikön ensisijainen tehtävä on tarjota rauhallinen, ei-aktiivihoitoinen ympäristö elämän loppuvaiheessa, sydäniskurin puuttuminen voidaan nähdä johdonmukaisena valintana sen sijaan että se automaattisesti tarkoittaisi laiminlyöntiä. Kumpikaan tulkinta ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että rakennuksessa voi silti olla ihmisiä — asukkaita, omaisia, työntekijöitä — joita elvytyskielto ei koske. ## **Mitä sinä kysyisit?** - Millä perusteella katsotte, että osan asukkaista elvytyskielto voi vaikuttaa koko yksikön hätäensiapuvälineistön tasoon? - Onko sydäniskurin puuttuminen ympärivuorokautisista hoivayksiköistä tällä hetkellä sallittua nykyisen sääntelyn ja valvonnan puitteissa? - Jos on, pitäisikö vaatimuksia tarkentaa niin, että ne huomioivat erikseen kaikki rakennuksessa oleskelevat — eivät vain asukkaat? - Kuka viime kädessä vastaa, jos hätätilanteessa lähin laite on usean minuutin etäisyydellä? - Muu — kerro kommenteissa 👇 Onko tämä sinulle tärkeä kysymys? Voit esittää sen suoraan päätöksentekijälle[ Cores.Media:ssa](https://ask.cores.media/?ref=cores.media). ### PISA laskee — mutta mihin oikeasti pitäisi tarttua? URL: https://www.cores.media/pisa-laskee-mutta-mihin-oikeasti-pitaisi-tarttua/ Last updated: 2026-10-08T08:16:25.000Z Suomen PISA-tulokset ovat jatkaneet laskuaan. Lukutaito heikkeni viimeisimmässä mittauksessa selvästi, ja matematiikassa jo 19 maata menestyy Suomea paremmin — tilanne joka olisi ollut vaikea kuvitella vielä pari vuosikymmentä sitten, kun Suomi oli PISA-vertailujen ykkösmaa. Tutkijat ovat yksimielisiä yhdestä asiasta: yhtä syytä ei ole löydetty. Lasku koskee laajasti kaikkia oppilasryhmiä, ja uusimpana piirteenä se on nyt suurinta myös hyvin toimeentulevien, suomenkielisten perheiden lapsilla — ei vain niillä ryhmillä joihin ongelmat on perinteisesti yhdistetty. ## **Neljä keskustelua jotka käydään usein erikseen** Julkisessa keskustelussa PISA-laskua lähestytään yleensä yhdestä kulmasta kerrallaan, vaikka kyse voi olla useamman tekijän summasta. **Kännykät ja keskittyminen.** Elokuussa 2025 voimaan tullut lakimuutos rajoittaa puhelinten käyttöä oppitunneilla. Tutkimusnäyttö on kuitenkin ristiriitaista: norjalaistutkimuksessa erityisesti tyttöjen koulumenestys parani kun puhelimet kerättiin pois koulupäiväksi, ja Englannissa hyöty näkyi erityisesti heikommin pärjäävillä oppilailla. Ruotsissa vastaavaa parannusta ei sen sijaan havaittu. VATT:n tutkija on suositellut, että Suomessa kokeiltaisiin kieltoa ensin satunnaistettuna kokeiluna ennen kuin sen vaikutuksista tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä — tutkimustieto ei vielä anna varmaa vastausta suuntaan tai toiseen. **Kieltenopetuksen laajuus.** Esimerkiksi Helsingissä tarjotaan oman äidinkielen opetusta noin 50 kielellä. Tälle opetukselle ei ole tutkimuksessa osoitettu suoraa yhteyttä PISA-tulosten laskuun — kyse on vapaaehtoisesta lisäopetuksesta, ei perusopetuksen ydinbudjetista, ja ilmiö on laaja-alaisempi kuin yhden opetusmuodon selittämä. Silti resurssien kohdentaminen on aina valinta, ja on perusteltua kysyä, ohjataanko rajallinen raha sinne missä sen vaikutus perustaitoihin olisi suurin. **Opetusryhmien heterogeenisyys ja tukiresurssit.** Kun luokassa on paljon oppilaita joilla on erilaiset kielelliset lähtökohdat ja tuen tarpeet, opettajan resurssit voivat venyä liikaa riippumatta oppilaiden taustasta. Tämä on rakenteellinen kysymys tuen riittävyydestä ja mitoituksesta — ei minkään yksittäisen oppilasryhmän ominaisuus — ja se koskettaa sekä opetuksen laatua että työrauhaa laajemmin. **Eritasoisten oppilaiden huomiointi.** Samaan aikaan kun heikommin pärjäävien tukeen kiinnitetään huomiota, on syytä kysyä saavatko nopeammin edistyvät oppilaat riittävästi omaa tasoaan vastaavaa opetusta. Jos opetus mitoitetaan keskitasolle, sekä tukea tarvitsevat että nopeammin etenevät voivat jäädä vaille juuri sitä mitä he tarvitsisivat. ## **Miksi tämä ei ole vain "lisää rahaa vai ei"** Jokainen näistä neljästä on erikseen tarkasteltuna kohtuullisen ymmärrettävä. Vaikeampaa on se, että ne kilpailevat samasta rajallisesta resurssista — opettajien ajasta, tukihenkilöstöstä, ja koulutuspoliittisesta huomiosta. Jos yhteen panostetaan enemmän, se voi tarkoittaa vähemmän jollekin toiselle, ellei kokonaisuutta kasvateta. Tämä on myös syy miksi yksinkertaiset selitykset ("ongelma on kännykät" tai "ongelma on liika kieltenopetus") houkuttelevat mutta harvoin riittävät: tutkijoiden mukaan kyse on useamman tekijän summasta, ei yhdestä syypäästä. ## **Mitä sinä kysyisit?** - Mikä näistä neljästä olisi mielestäsi tärkein yksittäinen korjausliike — vai tarvitaanko useampi yhtä aikaa? - Millä perusteella koulutuspoliittiset resurssit tällä hetkellä kohdennetaan, ja onko se linjassa sen kanssa mistä tutkimusnäyttö kertoo? - Kuka arvioi puolueettomasti mihin lisäpanostus vaikuttaisi eniten — perustaitoihin, työrauhaan, vai molempiin? - Onko kännykkäkiellon vaikutuksia aiottu tutkia Suomessa kunnolla ennen laajempia johtopäätöksiä? - Muu — kerro kommenteissa 👇 Onko tämä sinulle tärkeä kysymys? Voit esittää sen suoraan päätöksentekijälle[ Cores.Media:ssa](https://ask.cores.media/?ref=cores.media). ### Jos polttoaineverot laskee, ostovoima nousee — mutta onko se niin yksinkertaista? URL: https://www.cores.media/jos-polttoaineverot-laskee-ostovoima-nousee-mutta-onko-se-niin-yksinkertaista/ Last updated: 2026-09-28T12:19:28.000Z Suomessa verojen osuus bensan hinnasta on lähes 70 prosenttia. Suomi on toistuvasti EU:n kalleimpien polttoainemaiden joukossa — Ruotsissa ja Virossa litra maksaa usein 60–80 senttiä vähemmän kuin Suomessa. Ajatus jota kuulee usein: jos veroja kevennettäisiin, kuluttajalle jäisi enemmän rahaa käteen, ja se raha käytettäisiin muualla — ostovoima nousisi, ja rahat palaisivat yhteiskuntaan muun kulutuksen kautta. Yhtälö kuulostaa yksinkertaiselta. Kysymys on, pitääkö se paikkansa yhtä suoraviivaisesti kuin miltä se kuulostaa. ## **Mistä polttoaineen hinnassa oleva vero oikeasti koostuu** Tässä kohtaa kannattaa erottaa kaksi eri veroa toisistaan, koska ne käyttäytyvät täysin eri tavalla hinnan noustessa. **Valmistevero** (energiasisältövero, hiilidioksidivero ja huoltovarmuusmaksu) on laissa säädetty **kiinteä senttimäärä litraa kohti** — ei prosenttia. Se ei siis kasva senttiäkään vaikka pumppuhinta nousisi kuinka paljon tahansa; öljyn maailmanmarkkinahinta ei vaikuta siihen ollenkaan. **Vain arvonlisävero (25,5 % verottomasta hinnasta, noin 19–20 % lopullisesta kuluttajahinnasta)** on prosenttimääräinen, ja se lasketaan koko hinnasta — myös siitä osasta joka on jo valmisteveroa. Tämä on ainoa osa polttoaineen hinnasta joka kasvaa euromääräisesti automaattisesti, kun pumppuhinta nousee. Tästä seuraa tärkeä havainto koko keskustelun kannalta: **valtion polttoaineverojen kokonaistuotto ei ole ollut poikkeuksellisen korkealla, vaan päinvastoin lähes paikallaan hyvin pitkään.** Liikennepolttoaineiden verotuotto oli noin 1,99 miljardia euroa vuonna 1999, ja on noussut vain noin 2,4 miljardiin euroon viime vuosina — olematon nousu kolmessakymmenessä vuodessa, vaikka litrahinta on tänä aikana moninkertaistunut ja yleinen hintataso noussut merkittävästi. Reaalisesti, inflaatio huomioiden, valtion polttoaineverotuotto on todennäköisesti jopa **pienentynyt** suhteessa talouden kokoon. Syynä on juuri edellä kuvattu rakenne: valtaosa verosta (kiinteä valmistevero) ei seuraa hintaa lainkaan, ja ALV:n kasvua on osaltaan syönyt kulutuksen (ajettujen litrojen) väheneminen polttoainetehokkuuden, sähköautojen yleistymisen ja korkeiden hintojen ohjaaman ajamisen vähenemisen myötä. Tämä tarkoittaa myös, ettei ole erityisen vahvaa pohjaa väitteelle, jonka mukaan valtio olisi vuosien ajan "hyötynyt" poikkeuksellisen paljon korkeista pumppuhinnoista — kokonaisverotuotto ei tue tätä tulkintaa. ## **Mitä on jo tapahtunut nyt esitetyn kevennyksen osalta** Hallitus on jo päättänyt pienestä valmisteveron kevennyksestä (keskimäärin 2,7 senttiä litralta bensiinille, 2,4 senttiä dieselille). Valtiovarainministeriön oman arvion mukaan tämä pienentäisi valtion energiaverotuloja noin 50 miljoonalla eurolla vuoden 2026 tasolla ja 96 miljoonalla eurolla vuoden 2027 tasolla — tämä on suoraviivainen, laskettavissa oleva vaikutus nimenomaan tälle yksittäiselle kevennykselle, riippumatta siitä miltä kokonaiskuva näyttää pidemmällä aikavälillä. Samaan aikaan uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoite kuitenkin nousee asteittain — tämä tarkoittaa, että polttoaineen tuotantokustannus nousee samaan aikaan kun vero laskee, ja nettovaikutus kuluttajan maksamaan hintaan voi jäädä paljon pienemmäksi kuin veronalennuksen suuruus antaisi ymmärtää. Tämä on toinen syy miksi "verot alas, ostovoima ylös" ei ole aivan yhtä suoraviivainen yhtälö käytännössä: verotus on vain yksi hintaan vaikuttava tekijä muiden joukossa, ja muut tekijät voivat liikkua vastakkaiseen suuntaan samaan aikaan. ## **Kaksi tapaa arvioida vaikutusta** Yhden näkemyksen mukaan veronkevennys palautuisi taloudelle nopeasti: kuluttajille jäisi enemmän käteistä rahaa, joka käytettäisiin muuhun kulutukseen — ravintolat, vähittäiskauppa, palvelut — ja tämä lisäisi arvonlisäveron ja muiden verojen tuottoa toisaalla, osittain kompensoiden polttoaineveron menetystä. Erityisesti pitkien etäisyyksien alueilla ja kuljetusalalla vaikutus voisi olla nopeasti tuntuva, koska polttoaine on siellä suurempi osa arjen ja yritystoiminnan kustannuksista. Toisen näkemyksen mukaan vaikutus ei ole yhtä suoraviivainen. Osa säästöstä voi mennä säästämiseen tai velan lyhentämiseen kulutuksen sijaan, erityisesti taloudellisesti epävarmassa tilanteessa. Lisäksi vaikutus jakautuu epätasaisesti: paljon ajavat (usein pidemmän matkan työmatkalaiset, kuljetusala, harvaan asutut alueet) hyötyvät enemmän kuin vähän ajavat, jolloin "ostovoiman nousu" ei jakaudu tasaisesti koko väestölle. Valtion menetetty verotulo pitäisi myös kattaa jostain — joko muulla verotuksella, veloilla, tai julkisten menojen leikkauksilla — ja tämä vastapaino jää helposti pois yhtälöstä kun asiaa esitetään pelkkänä "verot alas, kaikki hyötyvät" -väitteenä. ## **Miksi tätä ei ehkä lasketa julkisesti auki** Kysymys jonka moni esittää: jos ostovoimavaikutus olisi selkeästi positiivinen kokonaistaloudelle, miksi tätä laskelmaa ei esitetä avoimesti osana veropäätöksiä? Yksi selitys on, että vaikutus riippuu voimakkaasti oletuksista — kuinka paljon säästöstä todella päätyy kulutukseen, millä aikavälillä, ja millä toimialoilla — minkä vuoksi täsmällinen luku on vaikea tuottaa yksiselitteisesti. Toinen selitys on yksinkertaisempi: budjettivaikutus (välitön tulonmenetys valtiolle) on helpompi laskea ja esittää kuin epävarma, viiveellä syntyvä epäsuora hyöty — jolloin poliittisessa päätöksenteossa helpommin mitattava luku painaa enemmän kuin vaikeammin todistettava. ## **Mitä sinä kysyisit?** - Jos valtion polttoaineverotuotto ei kokonaisuudessaan ole kasvanut vuosikymmeniin, onko perusteltua puhua tämän kevennyksen yhteydessä suuresta valtion "menetyksestä"? - Onko olemassa julkista, läpinäkyvää laskelmaa siitä, kuinka paljon polttoaineveron kevennys todella palautuisi taloudelle muun kulutuksen kautta? - Miksi jakeluvelvoitteen nousu sallitaan syödä veronkevennyksen vaikutus, jos tavoitteena on aidosti keventää kuluttajan taakkaa? - Miten veronkevennyksen hyöty jakautuu eri väestöryhmien ja alueiden välillä — ja onko se hyväksyttävää? - Jos valtio menettää verotuloja kevennyksestä, mistä se aiotaan kattaa? - Muu — kerro kommenteissa 👇 Onko tämä sinulle tärkeä kysymys? Voit esittää sen suoraan päätöksentekijälle[ Cores.Media:ssa](https://ask.cores.media/?ref=cores.media). ### Du behöver ingen valsedel för att förändra något URL: https://www.cores.media/du-behover-ingen-valsedel-for-att-forandra-nagot/ Last updated: 2026-09-21T18:36:06.000Z De flesta av oss tänker på inflytande som något som händer vart fjärde år, i en röstbås. Efter det återstår bara att se på — läsa nyheter, kommentera beslut, ibland bara känna frustration över att ingenting tycks röra sig. Men tänk om inflytande inte behövde vänta på ett val? ## Ansvarsutkrävande som kommer för sent Det mesta ansvarsutkrävande sker i efterhand. Ett beslut fattas, och först månader eller år senare frågar någon — en journalist, en forskare, en oppositionspolitiker — äntligen om det högt. Då är kontraktet redan undertecknat, budgeten redan spenderad, skadan redan skedd. Frågan kan fortfarande förklara vad som hände. Den kan inte längre förändra det. Cores.Media bygger på tanken att den ordningen kan vändas. Om beslutsfattare från början vet att vilket beslut som helst kan bli föremål för en offentlig, permanent och spårbar fråga — inte så småningom, utan när som helst — förändrar det något redan innan beslutet ens har fattats. Granskningen upphör att vara en reaktion i efterhand och blir en del av själva beslutet. Det handlar inte om att varje fråga ska förändra världen. Det handlar om att redan ett enda mer omsorgsfullt fattat beslut — ett kontrakt som granskas noggrannare, en budgetnedskärning som förklaras innan den fastställs, en politik som omprövas eftersom någon kommer att fråga varför — är värt det. ## Vad Schweiz lär oss, utan Schweiz skala I Schweiz har medborgarna rätt att kräva en folkomröstning om en lag, eller till och med skriva en ny lag själva och lägga fram den direkt för en folkomröstning. Det är världens mest långtgående modell för tanken att makten inte enbart tillhör dem som valdes, utan även dem som valde dem. Cores.Media är inte samma sak. Plattformen ger ingen bindande beslutsmakt, och den försöker inte heller göra det. Men den bygger på samma underliggande idé: en medborgares röst behöver inte vänta på ett officiellt tillfälle för att bli hörd. Den schweiziska modellen visar att den här typen av deltagande inte behöver vara utopiskt — det kan vara en institution. Cores.Media erbjuder en betydligt lättare, men ändå genuint verkningsfull, version av samma princip: inte en valsedel, utan en fråga. Inte ett bindande beslut, utan ett offentligt, permanent register som tvingar fram ett svar — eller gör tystnaden lika synlig som ett svar. ## Vad detta faktiskt kräver av dig Inte mycket. En fråga, riktad till rätt person, ställd offentligt. Du behöver inte vara journalist, expert eller aktivist. Du behöver bara något du genuint vill veta sanningen om — och viljan att ställa frågan högt istället för att låta den stanna som din egen privata frustration. Och det vilar inte på en enda person. När en fråga väl är ute kan andra stödja den — lyfta dess synlighet, visa att det inte är en enskild persons isolerade oro utan en delad sådan. De flesta gemenskaper vet redan hur man gör detta tillsammans: skriva under namninsamlingar, dela kampanjer, ställa sig bakom samma sak. Cores.Media fungerar enligt samma princip — ju fler som stödjer samma fråga, desto svårare blir den att ignorera. Det är inte längre en röst som ropar i tomrummet, utan något med en synlig grupp människor bakom sig. Det är inte samma sak som att medborgare beslutar direkt, så som de gör i Schweiz. Men det är inte ingenting, om tillräckligt många gör det tillsammans. Ett öppnare och mer transparent samhälle byggs inte av en enda genomgripande reform. Det byggs av att fler och fler beslut fattas med vetskapen om att någon kan komma att fråga varför — och att svaret kommer att vara offentligt, permanent, och inte bara försvinna. **Vad skulle du vilja veta — och vem skulle du kunna övertyga att fråga tillsammans med dig?** [Gå till Cores.Media och ställ din fråga.](https://ask.cores.media/?ref=cores.media) ### Which of Us Actually Thinks for Ourselves? URL: https://www.cores.media/which-of-us-actually-thinks-for-ourselves/ Last updated: 2026-09-21T15:36:34.000Z You've seen this happen. A conversation online, or around a dinner table, suddenly turns. Someone says something sharp, simple, absolute. And you notice that even though the claim doesn't hold up under closer look, it still gets traction — nods, shares, "exactly this." You think: how can anyone believe that? But here's the harder question: have you ever been the one who nodded too quickly? ## Why loud so often beats accurate The human brain isn't built to evaluate every claim carefully and impartially — that would take too much time and energy. Instead, we use shortcuts. One of the oldest and best-documented is the **information cascade**: when we see many others believing something, we assume they have information we don't, and we fall in line — even when every person in that chain was simply repeating what the person before them said, without anyone actually checking the original claim. Another is **conformity**. Solomon Asch's experiments in the 1950s showed that people are willing to state an obviously wrong answer out loud — for instance, that a shorter line is longer — if enough other people in the group say so first. This wasn't stupidity. It was social pressure overriding direct observation. A third, perhaps the most powerful: **motivated reasoning**. We don't evaluate claims solely on whether they're true, but also on what they mean for our identity. If a claim reinforces something we've already adopted — a group we belong to, values we hold — we accept it more readily, with less scrutiny. If it threatens that, we actively look for reasons to reject it, even when the evidence points the other way. None of these mechanisms is a special trait of any particular group of people. They're simply part of how human brains work — everyone's. ## Why it feels worse right now These mechanisms aren't new. But the environment they operate in has changed. Social media algorithms aren't designed to show us the most accurate content — they're designed to show us content that keeps us on the platform longer. Research has repeatedly suggested that content triggering strong emotional reactions, especially outrage, spreads faster than balanced or neutral content. So we're not just facing our old cognitive shortcuts — we're facing them in an environment fine-tuned to exploit them more efficiently than ever before. This doesn't mean one "side" has been manipulated and the other hasn't. It means every one of us, regardless of what we believe, is exposed to the same mechanism constantly. ## Why constructive dialogue is so hard right now This might be the hardest part. Constructive conversation requires both sides to start from the assumption that the other might hold part of the truth — that this is a shared problem to solve, not a battle with a winner and a loser. But when a claim is tied to identity — who I am, which group I belong to, what I value — challenging it no longer feels like intellectual disagreement. It feels like an attack. And you don't negotiate with an attack — you defend against it. Research in moral psychology has suggested that people often form their moral and political views through intuition and emotion first, and only afterward construct a justification to support what they already felt — not the other way around. If this holds even partly true, it explains why arguments and facts so rarely change minds in the heat of a debate: the reasoning was never what the position was actually built on in the first place. Add one more layer: when public discourse rewards the sharpest, most absolute position — because that's what gets attention — almost no one gets a social reward for saying "I'm not sure" or "maybe both sides have a point." Uncertainty doesn't spread on social media. Certainty does. ## So who is actually capable of evaluating claims analytically? It's tempting to answer: the smarter ones, the more educated ones, a particular group. Research doesn't support that simple answer. Education and intelligence can improve the ability to process complex information — but they don't protect against motivated reasoning. Some research even points the other way: a more analytically skilled person can be *more effective* at justifying to themselves why the view they already hold is correct, not necessarily more open to changing it. What research consistently seems to distinguish more analytical thinkers isn't education level or IQ, but a particular **habit of mind**: a willingness to slow down before reacting, a readiness to ask "how do I actually know this" even when the claim is one you'd like to be true, and — perhaps hardest of all — a willingness to sit with the discomfort that your own view could be wrong, without that threatening your entire identity. This isn't a fixed trait some people have and others lack. It's a practiced habit that fails all of us occasionally — even those who know the mechanisms best in theory. ## A question this text won't answer for you If this piece succeeds at anything, it isn't in telling you who's right in some particular dispute. It's if it makes you pause the next time you feel immediate, certain anger or agreement toward a claim — and ask yourself: am I evaluating this on its substance right now, or on what it does for me or the group I belong to? There's no way to know for certain when another person is repeating something unchecked, and when they've actually seen something you haven't. But if the fault is always in "the other" — if your own thinking feels, without exception, like the one thing that's independent, precise, and unbiased — that's exactly the point where you should be most suspicious. **What do you think: is the problem more often in how others think — or in how rarely any of us, you and I included, stop to check our own?** If this is a question you'd want to put to someone directly — a researcher, a policymaker, a platform whose algorithm feeds this dynamic — you can do that at [Cores.Media](https://ask.cores.media/?ref=cores.media). ### Kuka meistä oikeasti ajattelee itse? URL: https://www.cores.media/kuka-meista-oikeasti-ajattelee-itse/ Last updated: 2026-09-21T11:00:07.000Z Olet varmasti nähnyt tämän: keskustelu somessa tai illallispöydässä kääntyy äkkiä. Joku sanoo jotain jyrkkää, yksinkertaista, ehdotonta. Ja huomaat, että vaikka väite ontuu tarkemmin katsottuna, se saa silti kannatusta — nyökkäyksiä, jakoja, "juuri näin". Sinä ajattelet: miten kukaan voi uskoa tuohon? Mutta tässä on kysymys, joka on epämukavampi kuin se ensimmäinen: oletko koskaan itse ollut se, joka nyökkäsi liian nopeasti? ## Miksi äänekäs voittaa usein tarkan Ihmisaivot eivät ole rakennettu arvioimaan jokaista väitettä tasapuolisesti ja huolellisesti — se veisi liikaa aikaa ja energiaa. Sen sijaan käytämme oikoteitä. Yksi vanhimmista ja parhaiten dokumentoiduista on **informaatiokaskadi**: kun näemme monen muun uskovan johonkin, oletamme heillä olevan tietoa jota meillä ei ole, ja mukaudumme — vaikka jokainen yksittäinen ihminen ketjussa vain toisti mitä edellinen sanoi, ilman että kukaan oikeasti tarkisti alkuperäistä väitettä. Toinen on **konformisuus**: Solomon Aschin 1950-luvun kokeet osoittivat, että ihmiset ovat valmiita sanomaan ääneen selvästi virheellisen vastauksen — esimerkiksi että lyhyempi viiva on pidempi — jos tarpeeksi moni muu ryhmässä sanoo niin ensin. Tämä ei ollut tyhmyyttä. Se oli sosiaalinen paine, joka ohitti oman havainnon. Kolmas, ehkä voimakkain: **motivoitunut päättely**. Emme arvioi väitteitä pelkästään sen perusteella onko se totta, vaan myös sen perusteella mitä se merkitsee identiteetillemme. Jos väite vahvistaa käsitystä jonka olemme jo omaksuneet — ryhmästä johon kuulumme, arvoista joita kannatamme — hyväksymme sen helpommin, vähemmällä tarkistuksella. Jos se uhkaa sitä käsitystä, etsimme aktiivisesti syitä hylätä se, vaikka todisteet olisivat vahvempia. Yksikään näistä mekanismeista ei ole jonkin tietyn ihmisryhmän erityisominaisuus. Ne ovat osa sitä miten ihmisaivot toimivat — kaikkien. ## Miksi juuri nyt tuntuu pahemmalta Nämä mekanismit eivät ole uusia. Mutta ympäristö jossa ne toimivat, on muuttunut. Sosiaalisen median algoritmit eivät ole suunniteltu näyttämään meille totuudenmukaisinta sisältöä — ne on suunniteltu näyttämään sisältöä joka pitää meidät alustalla pidempään. Tutkimukset viittaavat toistuvasti siihen, että voimakasta tunnereaktiota (erityisesti suuttumusta) herättävä sisältö leviää nopeammin kuin tasapainoinen tai neutraali sisältö. Emme siis vain kohtaa vanhoja kognitiivisia oikoteitämme — kohtaamme ne ympäristössä joka on hienosäädetty hyödyntämään niitä tehokkaammin kuin koskaan aiemmin. Tämä ei tarkoita että joku "toinen puoli" olisi manipuloitu ja toinen ei. Se tarkoittaa, että jokainen meistä — riippumatta siitä mitä mieltä olemme — altistuu samalle mekanismille jatkuvasti. ## Miksi rakentava vuoropuhelu on niin vaikeaa juuri nyt Tässä on ehkä vaikein osa. Rakentava keskustelu edellyttää, että molemmat osapuolet lähtevät oletuksesta, että toisella voi olla osa totuudesta — että kyse on yhteisestä ongelman ratkaisusta, ei taistelusta johon on voittaja ja häviäjä. Mutta kun väite kytkeytyy identiteettiin — kuka olen, mihin ryhmään kuulun, mitä arvostan — sen kyseenalaistaminen ei tunnu enää älylliseltä erimielisyydeltä. Se tuntuu hyökkäykseltä. Ja hyökkäystä vastaan ei neuvotella — siltä puolustaudutaan. Moraalipsykologian tutkimus on osoittanut, että ihmiset perustavat moraaliset ja poliittiset näkemyksensä usein ensin intuitioon ja tunteeseen, ja vasta sen jälkeen rakentavat perustelun tukemaan sitä mitä jo tunsivat — ei toisin päin. Jos tämä pitää paikkansa edes osittain, se selittää miksi argumentit ja faktat harvoin muuttavat mieltä keskustelun kuumimmassa vaiheessa: perustelu ei ollutkaan koskaan se, mihin kanta alun perin perustui. Tähän lisätään vielä yksi kerros: kun julkinen keskustelu palkitsee terävimmän, ehdottomimman kannan (koska se saa eniten huomiota), harvoin kukaan saa sosiaalista palkintoa siitä että sanoo "en ole varma" tai "ehkä molemmilla on osa oikeassa". Epävarmuus ei leviä somessa. Ehdottomuus leviää. ## Kuka sitten kykenee arvioimaan väitteitä analyyttisesti? On houkuttelevaa vastata: fiksummat, koulutetummat, tietyn ryhmän edustajat. Tutkimus ei tue tätä yksinkertaista vastausta. Koulutus ja älykkyys voivat parantaa kykyä käsitellä monimutkaista tietoa — mutta ne eivät suojaa motivoituneelta päättelyltä. Osa tutkimuksesta viittaa jopa päinvastaiseen: analyyttisesti taitavampi ihminen voi olla *tehokkaampi* perustelemaan itselleen miksi hänen jo omaksumansa näkemys on oikea, ei välttämättä avoimempi muuttamaan sitä. Se mikä näyttää tutkimuksissa toistuvasti erottavan analyyttisemmin ajattelevat ei olekaan koulutustaso tai älykkyysosamäärä, vaan tietty **ajattelutapa**: halukkuus hidastaa ennen kuin reagoi, valmius kysyä "mistä minä tämän oikeasti tiedän" myös silloin kun väite on itselle mieluinen, ja — ehkä vaikein — valmius kokea epämukavuutta siitä että oma näkemys voisi olla väärässä, ilman että se uhkaa koko identiteettiä. Tämä ei ole kiinteä ominaisuus jonka jotkut omaavat ja toiset eivät. Se on harjoiteltava tapa, joka pettää jokaisella meistä silloin tällöin — myös niillä jotka tietävät mekanismit teoriassa parhaiten. ## Kysymys johon tämä teksti ei vastaa puolestasi Jos tämä teksti onnistuu jossain, se ei ole siinä että se kertoisi sinulle kuka on oikeassa jossain tietyssä kiistassa. Se on siinä, jos se saa sinut pysähtymään seuraavan kerran kun tunnet varman, välittömän suuttumuksen tai samastumisen jotain väitettä kohtaan — ja kysymään itseltäsi: arvioinko tätä juuri nyt sen sisällön perusteella, vai sen perusteella mitä se tekee minulle tai ryhmälleni? Ei ole tapaa tietää varmasti, milloin toinen ihminen toistaa jotain tarkistamatta, ja milloin hän on itse asiassa nähnyt jotain jota sinä et. Mutta jos vika on aina vain "toisessa" — jos oma ajattelu tuntuu poikkeuksetta siltä ainoalta joka on riippumaton, tarkka ja puolueeton — se on juuri se kohta jossa kannattaisi epäillä eniten. **Mitä sinä ajattelet: onko vika useammin siinä miten muut ajattelevat, vai siinä miten harvoin kukaan meistä — sinä ja minä mukaan lukien — pysähtyy tarkistamaan omaa ajatteluaan?** Jos tämä on kysymys jota haluaisit esittää jollekulle suoraan — tutkijalle, päättäjälle, alustalle jonka algoritmi ruokkii tätä ilmiötä — voit tehdä sen [Cores.Media:ssa](https://ask.cores.media/?ref=cores.media). ### The EU's Wildfire Speech Only Told Half the Story URL: https://www.cores.media/the-eus-wildfire-speech-only-told-half-the-story/ Last updated: 2026-09-18T17:56:50.000Z "Summer of truth," said European Commission President Ursula von der Leyen in her State of the Union address on 16 September 2026\. She cited a figure: 660,000 hectares of forest burned, more than 35,000 additional deaths from heatwaves, 12 million tonnes of lost harvest. The chamber applauded. The number is accurate. But an accurate number can still tell two very different stories, depending on what you compare it to. ## **Two ways to read the same figure** The EU's own research body, the Joint Research Centre, publishes real-time wildfire data through its EFFIS system. As of 16 September 2026, the burnt area stood at 668,035 hectares — essentially the same figure von der Leyen cited. Compared to last year, that's good news: 2025 was the worst wildfire season in EU history, with 1,079,538 hectares burned over the full year — nearly double the long-term average. This year's figure falls well short of that. But compared to the 20-year average (2006–2025), which stands at 346,567 hectares, 2026 is still running at nearly double. And this isn't the first time: in 2017, 988,087 hectares burned over the full year, and by mid-August 2022, 659,541 hectares had already burned — a record pace at the time. Neither framing is false. "Better than last year" and "still chronically above average" are both true at once. The question is which frame a political speech chooses to emphasize — and why. ## **Where the fires actually start** There's another detail rarely mentioned in the same breath as dramatic hectare counts: roughly 95 percent of European wildfires are started by human activity. Cigarette butts, barbecues, sparks from vehicles, uncontrolled land clearing — and some fires set entirely on purpose. Deliberate ignition is not a marginal share: in Portugal, 28 percent of 2022's fires were arson; in Spain, 20 percent of fires were classified by authorities as having a "pathological or senseless" cause. And behind many of these cases lies a motive well documented by researchers and journalists, particularly in Spain and Portugal: **land value speculation**. Forest or grazing land is deliberately burned so the scorched area can later be reclassified for construction or agriculture — a more valuable use than it had before the fire. The pattern is well enough known that both Spain and Portugal have passed laws banning the reclassification of burned land for up to ten years after a fire, specifically to break this cycle. ## **A gap nobody has filled yet** There's an uncomfortable gap here too: nobody really knows how large a share of fires are actually deliberate, because investigation is patchy. One estimate suggests only around 17 percent of fires are properly investigated, and only about 12 percent have a documented cause. The EU's own research centre noted in a July 2026 review that there is no unified European picture of why fires are deliberately set — arson investigation remains a national matter, not an EU-level one. Which means that at the same time the Commission President speaks of a "summer of truth" using dramatic figures, the part of the truth that would explain *why* fires start and *who* benefits from them remains largely unmapped. ## **What would you ask?** - Why does a public speech highlight the comparison that makes the situation look worst, when an equally truthful comparison was available? - Who is responsible for the fact that arson investigation across Europe remains this fragmented, when nobody can say how large the problem really is? - If land value speculation is a known motive, why isn't there yet a unified EU-level rule on reclassifying burned land? - Who is accountable when climate policy is justified with figures whose context goes unmentioned? - Other — tell us in the comments 👇 Is this a question that matters to you? You can put it directly to the people making these decisions at[ Cores.Media](https://ask.cores.media/?ref=cores.media). ### EU:n metsäpalopuhe kertoi vain puolet totuudesta URL: https://www.cores.media/eu-n-metsapalopuhe-kertoi-vain-puolet-totuudesta/ Last updated: 2026-09-18T17:23:23.000Z "Totuuden kesä", sanoi EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen State of the Union -puheessaan 16\. syyskuuta 2026\. Hän mainitsi luvun: 660 000 hehtaaria metsää palanut, yli 35 000 lisäkuolemaa helleaaltojen vuoksi, 12 miljoonaa tonnia menetettyä satoa. Sali taputti. Luku on oikea. Mutta oikea luku voi silti kertoa kaksi hyvin erilaista tarinaa riippuen siitä, mihin sitä verrataan. ## **Kaksi tapaa lukea sama luku** EU:n oma tutkimuskeskus (Joint Research Centre) julkaisee reaaliaikaista dataa metsäpaloista EFFIS-järjestelmän kautta. Sen mukaan 16.9.2026 mennessä palanut ala oli 668 035 hehtaaria — käytännössä sama luku jonka von der Leyen mainitsi. Verrattuna viime vuoteen tämä on hyvä uutinen: vuosi 2025 oli EU:n historian pahin metsäpalokausi, 1 079 538 hehtaaria koko vuodelta — lähes kaksinkertainen pitkän aikavälin keskiarvoon nähden. Vuoden 2026 luku jää selvästi tämän alle. Mutta verrattuna 20 vuoden (2006–2025) keskiarvoon, joka on 346 567 hehtaaria, vuoden 2026 tilanne on silti lähes kaksinkertainen. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta: vuonna 2017 paloi koko vuoden aikana 988 087 hehtaaria, ja vuonna 2022 oli jo elokuun puoliväliin mennessä palanut 659 541 hehtaaria — tuolloin ennätysvauhtia mittaushistoriassa. Kumpikaan kehys ei ole valheellinen. "Tilanne paranee viime vuodesta" ja "tilanne on silti kroonisesti keskiarvoa pahempi" ovat molemmat totta samaan aikaan. Kysymys on, kumpaa kehystä poliittinen puhe valitsee korostaa — ja miksi. ## **Mistä palot oikeasti syttyvät** Toinen asia jota harvoin kuulee samassa puheessa kuin dramaattiset hehtaariluvut: noin 95 prosenttia Euroopan maastopaloista syttyy ihmistoiminnasta. Tupakantumpit, grillaus, ajoneuvon kipinä, hallitsematon kaskeaminen — ja osa täysin tahallisesti sytytettynä. Tahallisen sytytyksen osuus ei ole marginaalinen: Portugalissa 28 prosenttia vuoden 2022 paloista oli tuhopolttoja, Espanjassa 20 prosentilla paloista oli viranomaisten mukaan "patologinen tai järjetön" syy. Ja taustalla toistuu usein sama motiivi, jota tutkijat ja toimittajat ovat dokumentoineet erityisesti Espanjassa ja Portugalissa: **maan arvonnousu**. Metsä tai laidunmaa poltetaan tarkoituksella, jotta palanut alue voidaan myöhemmin luokitella uudelleen rakennusmaaksi tai viljelysmaaksi — arvokkaammaksi käyttötarkoitukseksi kuin mitä se oli ennen paloa. Ilmiö on tunnettu niin hyvin, että sekä Espanja että Portugali ovat säätäneet erikseen lakeja, jotka kieltävät palaneen maan uudelleenluokittelun jopa kymmeneksi vuodeksi palon jälkeen — nimenomaan tarkoituksena katkaista tämä kierre. ## **Aukko jota kukaan ei vielä ole täyttänyt** Tässä kohtaa asiaan liittyy myös kiusallinen puute: kukaan ei oikeastaan tiedä, kuinka suuri osa paloista todella on tahallisia, koska tutkinta on hajanaista. Yhden lähteen mukaan vain noin 17 prosenttia paloista on tutkittu kunnolla, ja vain noin 12 prosentilla on dokumentoitu syy. EU:n oma tutkimuskeskus totesi heinäkuussa 2026 julkaistussa katsauksessa, ettei tahallisten palojen syistä ole olemassa yhtenäistä eurooppalaista kokonaiskuvaa — tuhopolttojen tutkinta on yhä kansallinen, ei EU-tason asia. Tämä tarkoittaa, että samaan aikaan kun komission puheenjohtaja puhuu "totuuden kesästä" dramaattisin luvuin, se osa totuudesta joka selittäisi *miksi* palot syttyvät ja *kuka* niistä hyötyy, on suurelta osin kartoittamatta. ## **Mitä sinä kysyisit?** - Miksi julkisessa puheessa nostetaan esiin vertailu joka näyttää tilanteen pahimmalta, kun toinenkin, yhtä totuudenmukainen vertailu olisi ollut saatavilla? - Kuka vastaa siitä, että tahallisten metsäpalojen tutkinta on yhä niin hajanaista, ettei kukaan tiedä todellista laajuutta? - Jos maan arvonnousu on tunnettu motiivi, miksi EU-tasoista, yhtenäistä sääntelyä palaneen maan uudelleenluokittelulle ei vielä ole? - Kuka kantaa vastuun, kun ilmastopolitiikkaa perustellaan luvuilla joiden konteksti jää kertomatta? - Muu — kerro kommenteissa 👇 Onko tämä sinulle tärkeä kysymys? Voit esittää sen suoraan päätöksentekijälle[ Cores.Media:ssa](https://ask.cores.media/?ref=cores.media). ### You Don't Need a Ballot to Change Something URL: https://www.cores.media/you-dont-need-a-ballot-to-change-something/ Last updated: 2026-09-17T09:02:43.000Z Most of us think of influence as something that happens every four years, in a voting booth. After that, what's left is watching — reading the news, commenting on decisions, sometimes just feeling frustrated that nothing seems to move. But what if influence didn't have to wait for an election? ## **Accountability that arrives too late** Most accountability happens after the fact. A decision gets made, and only months or years later does someone — a journalist, a researcher, an opposition politician — finally ask about it out loud. By then the contract is signed, the budget is spent, the damage is done. The question can still explain what happened. It can no longer change it. Cores.Media is built on the idea that this order can be reversed. If decision-makers know from the outset that any decision can become the subject of a public, permanent, and traceable question — not eventually, but at any moment — that changes something before the decision is even made. Scrutiny stops being an after-the-fact reaction and becomes part of the decision itself. This isn't about every question changing the world. It's about even one more carefully made decision — a contract reviewed more closely, a budget cut explained before it's finalized, a policy reconsidered because someone will ask why — already being worth it. ## **What Switzerland teaches, without Switzerland's scale** In Switzerland, citizens have the right to demand a public vote on a law, or even write a new law themselves and put it directly to a referendum. It's the most far-reaching model in the world for the idea that power doesn't belong only to the people who were elected, but also to the people who elected them. Cores.Media is not the same thing. It doesn't give anyone binding decision-making power, and it doesn't try to. But it's built on the same underlying idea: a citizen's voice doesn't need to wait for an official occasion to be heard. The Swiss model shows that this kind of participation doesn't have to be utopian — it can be an institution. Cores.Media offers a much lighter, but still genuinely consequential, version of the same principle: not a ballot, but a question. Not a binding decision, but a public, permanent record that forces an answer — or makes silence just as visible as a response. ## **What this actually asks of you** Not much. One question, addressed to the right person, asked publicly. You don't need to be a journalist, an expert, or an activist. You just need something you genuinely want the truth about — and the willingness to ask it out loud instead of leaving it as your own private frustration. And it doesn't rest on one person alone. Once a question is out there, others can support it — raise its visibility, show that it isn't one person's isolated concern but a shared one. Most communities already know how to do this together: signing petitions, sharing campaigns, standing behind the same cause. Cores.Media works on the same principle — the more people who back the same question, the harder it becomes to ignore. It's no longer one voice shouting into the void, but something with a visible group of people standing behind it. It isn't the same as citizens deciding directly, the way they do in Switzerland. But it isn't nothing, if enough people do it together. A more open and transparent society isn't built by one sweeping reform. It's built by more and more decisions being made knowing that someone might ask why — and that the answer will be public, permanent, and won't just disappear. **What would you want to know — and who could you convince to ask it with you?** [Go to Cores.Media and ask your question.](https://ask.cores.media/?ref=cores.media) ### Et tarvitse äänestyslippua muuttaaksesi asioita! URL: https://www.cores.media/et-tarvitse-aanestyslippua-muuttaaksesi-asioita/ Last updated: 2026-09-15T11:40:06.000Z Useimmat meistä ajattelevat, että vaikuttaminen tapahtuu neljän vuoden välein, äänestyskopissa. Sen jälkeen jäljelle jää seuraaminen — uutisten lukeminen, päätösten kommentointi, joskus turhautuminen siitä että mikään ei tunnu muuttuvan. Mutta entä jos vaikuttamisen ei tarvitsisi odottaa vaaleja? ## Vastuu joka tulee liian myöhään Suurin osa yhteiskunnallisesta vastuunkannosta tapahtuu jälkikäteen. Päätös tehdään, ja vasta kuukausien tai vuosien päästä joku — toimittaja, tutkija, oppositiopoliitikko — kysyy siitä ääneen. Silloin sopimus on jo allekirjoitettu, budjetti käytetty, vahinko tapahtunut. Kysymys voi vielä selittää mitä tapahtui. Se ei voi enää muuttaa sitä. Cores.Media perustuu ajatukseen, että tämä järjestys voidaan kääntää. Jos päättäjät tietävät jo etukäteen, että mistä tahansa päätöksestä voi tulla julkinen, pysyvä ja jäljitettävissä oleva kysymys — ei vasta myöhemmin, vaan minä hetkenä tahansa — se muuttaa jotain jo ennen kuin päätöstä on tehty. Valvonta lakkaa olemasta jälkikäteinen reaktio ja muuttuu osaksi itse päätöksentekoa. Tässä ei ole kyse siitä että jokainen kysymys muuttaisi maailmaa. Kyse on siitä, että edes yksi harkitummin tehty päätös — sopimus joka tarkistetaan tarkemmin, budjettileikkaus joka selitetään ennen kuin se lyödään lukkoon, politiikka joka harkitaan uudelleen koska joku kysyy miksi — on jo sen arvoista. ## Sveitsin oppi ilman Sveitsin mittakaavaa Sveitsissä kansalaisilla on oikeus vaatia kansanäänestystä laista, tai jopa kirjoittaa uusi laki aloitteella ja viedä se suoraan äänestykseen. Se on maailman pisimmälle viety malli siitä, että valta ei kuulu vain vaaleilla valituille, vaan myös niille jotka valitsivat heidät. Cores.Media ei ole sama asia. Se ei anna kenellekään sitovaa päätösvaltaa, eikä yritä olla sitä. Mutta se rakentuu samalle perusajatukselle: kansalaisen ääni ei tarvitse odottaa virallista tilaisuutta tullakseen kuulluksi. Sveitsiläinen malli osoittaa että tällaisen osallistumisen ei tarvitse olla utopiaa — se voi olla instituutio. Cores.Media tarjoaa siitä paljon kevyemmän mutta silti aidosti vaikuttavan version: ei äänestyslippua, vaan kysymys. Ei sitovaa päätöstä, vaan julkinen, pysyvä jälki joka pakottaa vastaamaan — tai pakottaa hiljaisuuden näkymään yhtä selvästi kuin vastauksenkin. ## Mitä tämä vaatii sinulta Ei paljon. Yksi kysymys, kohdistettuna oikealle henkilölle, esitettynä julkisesti. Ei tarvitse olla toimittaja, ei asiantuntija, ei aktivisti. Tarvitsee vain jonkin asian josta haluaa oikeasti tietää totuuden — ja halun kysyä se ääneen sen sijaan että jättäisi sen vain omaksi turhautumisekseen. Eikä tämä ole vain yhden ihmisen varassa. Kun kysymys on esitetty, muut voivat tukea sitä — nostaa sen näkyvyyttä, osoittaa että kyse ei ole yhden ihmisen yksittäisestä huolesta vaan jaetusta kiinnostuksesta. Moni yhteisö on jo tottunut tekemään asioita yhdessä: allekirjoittamaan adresseja, jakamaan kampanjoita, seisomaan saman asian takana. Cores.Media toimii samalla periaatteella — mitä useampi tukee samaa kysymystä, sitä vaikeampi se on jättää huomiotta. Kysymys ei ole enää yhden äänen huuto tyhjyyteen, vaan jotain jonka takana seisoo näkyvä joukko ihmisiä. Se ei ole sama asia kuin että kansa päättäisi suoraan, niin kuin Sveitsissä. Mutta se ei ole vähän, jos riittävän moni tekee sen yhdessä. Avoimempi ja läpinäkyvämpi yhteiskunta ei rakennu yhdellä suurella uudistuksella. Se rakentuu siitä, että yhä useampi päätös tehdään tietäen, että joku saattaa kysyä miksi — ja että vastaus on julkinen, pysyvä, eikä katoa mihinkään. **Mitä sinä haluaisit tietää — ja kenet saisit vakuutettua kysymään sen kanssasi?** [Käy Cores.Media:ssa ja esitä kysymyksesi.](https://ask.cores.media/?ref=cores.media) ### The Hidden Bill Behind Every AI Answer URL: https://www.cores.media/the-hidden-bill-behind-every-ai-answer/ Last updated: 2026-09-15T08:51:25.000Z One conversation with an AI system can use as little as 10 to 25 millilitres of water for cooling the servers that run it. Generating a single image can multiply that figure up to thirty times over. Multiply that by billions of daily interactions worldwide, and the number stops being a rounding error. Global data centre electricity consumption reached about 415 terawatt-hours in 2024\. The International Energy Agency projects it will climb to roughly 945 terawatt-hours by 2030 — nearly triple the combined annual electricity use of Pakistan, Bangladesh, and Nigeria, three countries home to more than 650 million people combined. If data centres were a country today, they would already rank as the world's fifth-largest electricity consumer, between Japan and Russia. ## **Where the strain is already visible** This is not a distant, theoretical problem. In Ireland, data centres already consume more than 20 percent of the country's metered electricity — enough that the national grid operator has effectively paused approvals for new facilities. A standard, medium-sized data centre can use roughly 110 million gallons of water annually, comparable to the yearly needs of a town of 50,000 people. Google has reported its global data centre water use reaching 8.1 billion gallons. Engineers face a genuine trade-off, not a simple fix: evaporative cooling is energy-efficient but consumes enormous volumes of water; air-cooled systems save water but demand far more electricity to run. There is no cooling method that avoids both costs at once — only a choice of which resource to spend more of, and where. ## **Two ways to read the same numbers** One view treats this as a serious, underappreciated externality: the benefits of AI are distributed globally and abstractly, while the resource cost — strained local grids, competition for freshwater, community pushback — lands concretely on specific towns and regions that often see little direct benefit from the technology built on their doorstep. Under this view, the current pace of expansion is outrunning the infrastructure and oversight needed to manage it responsibly. A different view, argued by researchers at institutions like ITIF, cautions against treating raw consumption figures as the problem in themselves. Data centres, they point out, are not the primary driver of rising global electricity demand overall — and electricity use only becomes a genuine policy problem when it produces a concrete harm: higher household bills, a less reliable grid, or measurable environmental damage. Under this view, the right response is better measurement of impact per unit of useful work, not blanket alarm over scale. Both views can be true at once in different places. Ireland's grid strain is a documented, local reality. Whether that generalizes into a global crisis, or remains a set of specific bottlenecks to be managed case by case, is exactly the kind of question that gets decided by people who rarely have to answer for it in public. ## **What would you ask?** - Who should be accountable for a data centre's local water and electricity impact — the AI company, the cloud provider, the local utility, or the regulator who approved it? - Should companies be required to disclose the resource cost of an AI service the way they disclose ingredients or emissions, so users can actually see what a query costs? - Is it fair for communities to bear the local strain of a technology whose benefits are captured mostly elsewhere? - Are efficiency gains in cooling technology keeping pace with the growth in demand, or merely slowing the rate at which the problem gets worse? - Other — tell us in the comments 👇 Is this a question that matters to you? You can put it directly to the people making these decisions at[ Cores.Media](https://ask.cores.media/?ref=cores.media). ### Joka seitsemäs suomalainen — kestääkö rakenne? URL: https://www.cores.media/joka-seitsemas-suomalainen-kestaako-rakenne/ Last updated: 2026-09-15T08:43:35.000Z Suomessa on noin 705 000 työntekijää julkisella sektorilla. Väestöstä (5,4 miljoonaa) se tarkoittaa, että joka seitsemäs suomalainen työskentelee valtion, kunnan tai hyvinvointialueen palveluksessa. Virossa vastaava luku on noin 132 000 — huomattavasti pienempi maa asukasluvultaan, mutta suhteessakin ero on huomattava. Eurostatin mukaan Suomen julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat 57,8 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2024 — EU:n korkein luku, kun EU-maiden keskiarvo oli 49,2 prosenttia. Lähimpänä tulevat Ranska (57,3 %), Itävalta (55,2 %) ja Belgia (54,1 %). Ruotsi (50,7 %) ja Tanska (47,3 %) ovat selvästi matalammalla tasolla. ## **Miksi tämä on nyt erityisen ajankohtaista** Tuore palkkasumma-data osoittaa, että julkisen sektorin palkkasumma on kasvanut viime vuosina selvästi nopeammin kuin yksityisen sektorin — ero on jopa lähes 11 prosenttiyksikköä. Tämä tapahtuu samaan aikaan kun Suomen talous on ollut taantumassa ja yksityisen sektorin investoinnit heikkoja. Kun julkinen palkkasumma kasvaa, mutta yksityinen ei, ero täytyy rahoittaa jostain — ja se näkyy suoraan julkisen talouden alijäämässä, joka valtiovarainministeriön kesäkuun 2026 ennusteen mukaan ylittää EU:n kolmen prosentin viitearvon vielä vuosina 2026–2028\. Julkinen velka oli jo 88,5 prosenttia BKT:sta vuonna 2025, ja Suomen kokonaisveroaste on OECD-maiden kuudenneksi korkein — yli 8 prosenttiyksikköä OECD:n keskiarvon yläpuolella. ## **Tämä ei ole niin yksinkertaista kuin "julkinen on liian iso"** On tärkeää erottaa kaksi eri väitettä toisistaan, koska ne sekoittuvat julkisessa keskustelussa usein yhdeksi. Ensimmäinen väite on **rakenteellinen mitoitus**: onko julkinen sektori kooltaan tarpeettoman suuri suhteessa siihen mitä se tuottaa, vai selittyykö ero pohjoismaisella hyvinvointimallilla, joka on aina ollut muita Euroopan maita suurempi? Kaikissa Pohjoismaissa julkinen sektori on kansainvälisesti vertaillen suuri — kyse ei ole vain suomalaisesta ilmiöstä. Toinen väite on **kasvuvauhti suhteessa talouden kantokykyyn** — ja tässä ongelma näyttää selkeämmältä: palkkasumma ei voi kasvaa rajattomasti jos talous ei kasva samaa tahtia, riippumatta siitä onko lähtötaso itsessään oikea vai väärä. Julkisella sektorilla työllisyys on perinteisesti pysynyt vakaampana suhdannekuopissa — se on ollut tarkoituksellinen piirre, ei virhe. Mutta jos kasvu jatkuu myös silloin kun kyse ei ole enää suhdanteesta vaan rakenteesta, kysymys muuttuu kestävyyskysymykseksi. On myös syytä muistaa, mitä julkinen sektori tuottaa: opettajat, hoitajat, pelastushenkilöstö, tiet, rautatiet ja kunnallistekniikka, joiden varassa myös yksityinen sektori toimii. Julkinen sektori ei ole pelkkä kustannus siinä mielessä että se loisi vastikkeetta — kysymys on siitä, tuotetaanko sama palvelutaso tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. ## **Mistä työvoimaa riittäisi yksityiselle?** Yksi usein esitetty ajatus on, että osa julkisen sektorin työvoimasta voitaisiin siirtää tuottavampaan, yksityisen sektorin työhön — erityisesti aloilla joilla on jo nyt työvoimapula (esim. teknologia-ala, vihreä siirtymä, rakentamisen elpyvät osa-alueet). Ajatuksen taustalla on yksinkertainen laskelma: jos merkittävä osa työvoimasta saataisiin tuottavampaan työhön, se kasvattaisi bruttokansantuotetta ja keventäisi samalla julkisen puolen kustannustaakkaa. Käytännössä tämä on kuitenkin vaikeampaa kuin miltä se laskennallisesti näyttää. Julkiselta sektorilta on toistaiseksi voimassa olevassa virka- tai työsuhteessa vaikea irtisanoa ketään ilman selkeää perustetta, kun taas yksityisellä puolella henkilöstöä sopeutetaan säännöllisemmin muutosneuvotteluin. Osaaminen ei myöskään siirry automaattisesti: hoitaja tai opettaja ei muutu ohjelmistokehittäjäksi ilman merkittävää uudelleenkoulutusta, ja monilla julkisen sektorin aloilla (hoiva, koulutus) kysyntä ei ole katoamassa — päinvastoin, väestön ikääntyminen kasvattaa hoiva tarvetta juuri niillä aloilla joilta työvoimaa toivottaisiin vapautuvan. ## **Mitä sinä kysyisit?** - Onko Suomen julkisen sektorin koko lähtökohtaisesti liian suuri, vai onko ongelma nimenomaan sen kasvuvauhdissa suhteessa talouden kantokykyyn? - Kuka arvioi puolueettomasti, missä tehtävissä julkisella sektorilla olisi todellista tehostamisvaraa — ja missä ei? - Miten työvoimaa voitaisiin realistisesti siirtää julkiselta yksityiselle, kun osaaminen ja sääntely eivät liiku yhtä helposti kuin tilastot? - Jos julkisen sektorin kasvua hillitään, mistä palveluista ollaan valmiita tinkimään — ja kuka sen päättää? - Muu — kerro kommenteissa 👇 Onko tämä sinulle tärkeä kysymys? Voit esittää sen suoraan päätöksentekijälle[ Cores.Media:ssa](https://ask.cores.media/?ref=cores.media). ### 126 asuntoa, 64 tyhjänä — rakensimmeko vääriä asioita? URL: https://www.cores.media/126-asuntoa-64-tyhjana-rakensimmeko-vaaria-asioita/ Last updated: 2026-09-15T08:17:42.000Z Helsingin Ambra-nimisessä terassitalossa on 126 asuntoa. Niistä 64 seisoo tällä hetkellä tyhjänä. Se ei ole yksittäistapaus. Suomessa on nyt lähes 400 000 tyhjää asuntoa — noin 12 prosenttia koko asuntokannasta. Valtion tukemista (ARA) vuokra-asunnoista yli 11 000 on tyhjillään, ja määrä kasvoi yli tuhannella viime vuodesta. Yli kymmenesosa asunnoista on tyhjillään jo 85 kunnassa — vuotta aiemmin luku oli 69. ## **Miten tähän päädyttiin** Vuosina 2017–2021 Suomessa rakennettiin uusia asuntoja yli 42 000 vuodessa — yli 1,2-kertaisesti todellista kysyntää vastaava määrä. Rakentamista ruokkivat nollakorot, halpa velkavipu ja sijoitusasuntojen kysyntä. Koronan aikana valtio tuki asuntorakentamista lisää juuri samaan aikaan kun asuntokuntien määrän kasvu oli jo hidastumassa — ihmiset asuivat aiempaa tiiviimmin, eikä väestönkasvu kääntynyt ennustetuksi kysynnäksi. Valtiovarainministeri Riikka Purra on kutsunut kehitystä suoraan "vauhtisokeudeksi": usean vuoden ajan rakennettiin oletukselle, joka osoittautui vääräksi. Nyt valtio on alkanut supistaa tuettua asuntotuotantoa, ja markkinan annetaan tasapainottua itsestään. ## **Ei kuitenkaan yksinkertainen tarina** Tässä on kohta, jossa moni analyysi pysähtyisi liian aikaisin: ylitarjonta ei ole tasaisesti jakautunut. Muuttotappioalueilla asuntoja jää tyhjiksi kokonaan — osa päätyy lopulta valtiolle ja kunnille perikuntien kautta. Mutta pääkaupunkiseudulla väestö kasvaa edelleen nopeasti, ja siellä on samaan aikaan sekä ylitarjontaa uusista asunnoista että jatkuvaa kysyntää. Toisin sanoen: ongelma ei ole vain "rakennettiin liikaa", vaan myös "rakennettiin osittain väärään paikkaan väärään aikaan". Tuki jaettiin laajalti koko maahan, vaikka todellinen tarve olisi ollut paikkakohtainen. ## **Entä jos raha olisi mennyt infraan?** Tämä on kysymys joka ei liity vain menneeseen, vaan siihen miten seuraava elvytys- tai tukipäätös tehdään. Asuntotuotannon tukeminen on herkkä väestöennusteille — jos ennuste muuttuu (kuten nyt kävi: matala syntyvyys, rajoitettu maahanmuutto), tuen kohde menettää arvonsa nopeasti, ja jäljelle jää tyhjä, ylläpidettävä rakennuskanta jonka kustannukset lopulta valuvat kunnille ja veronmaksajille. Infrastruktuuri-investoinnit — tieverkko, energiaverkko, digitaalinen infra — eivät ole samalla tavalla riippuvaisia siitä osuuko väestöennuste oikeaan tietyllä alueella. Toimiva tieyhteys tai sähköverkko palvelee aluetta riippumatta siitä muuttaako sinne lopulta 500 vai 2000 uutta asukasta. Tämä ei tarkoita että asuntotuotannon tukeminen olisi ollut lähtökohtaisesti väärin — asuntopula oli todellinen huoli 2010-luvun puolivälissä — mutta se nostaa kysymyksen siitä, kuinka herkästi tukipolitiikka reagoi muuttuviin ennusteisiin, ja kuinka paljon riskiä veronmaksaja kantaa kun ennuste osoittautuu vääräksi. ## **Mitä sinä kysyisit?** - Miksi valtio tuki asuntorakentamista juuri silloin kun kysyntä oli jo hiipumassa? - Olisiko sama tukiraha tuottanut pysyvämpää arvoa infrastruktuurihankkeissa, jotka eivät vanhene väestöennusteen muuttuessa? - Kuka kantaa kustannuksen niistä tyhjistä, tuetuista asunnoista jotka nyt jäävät kunnille ja veronmaksajille? - Pitäisikö tukea jatkossa kohdistaa tarkemmin kasvualueille sen sijaan että se leviää tasaisesti koko maahan? - Muu — kerro kommenteissa 👇 Onko tämä sinulle tärkeä kysymys? Voit esittää sen suoraan päätöksentekijälle[ Cores.Media:ssa](https://ask.cores.media/?ref=cores.media). ### Piilotettu lasku jokaisen tekoälyvastauksen takana URL: https://www.cores.media/piilotettu-lasku-jokaisen-tekoalyvastauksen-takana/ Last updated: 2026-09-14T11:06:36.000Z Yksi keskustelu tekoälyn kanssa voi kuluttaa jopa 10–25 millilitraa vettä palvelimien jäähdytykseen. Yhden kuvan generointi voi moninkertaistaa tämän jopa kolmekymmenkertaiseksi. Kerro tämä miljardeilla päivittäisillä käyttökerroilla maailmanlaajuisesti, ja luku lakkaa olemasta pyöristysvirhe. Datakeskusten sähkönkulutus maailmanlaajuisesti oli noin 415 terawattituntia vuonna 2024\. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan luku nousee noin 945 terawattituntiin vuoteen 2030 mennessä — lähes kolme kertaa niin paljon kuin Pakistanin, Bangladeshin ja Nigerian yhteenlaskettu vuotuinen sähkönkulutus, kolme maata joissa asuu yhteensä yli 650 miljoonaa ihmistä. Jos datakeskukset olisivat maa, ne olisivat jo nyt maailman viidenneksi suurin sähkönkuluttaja, Japanin ja Venäjän välissä. ## **Missä rasitus näkyy jo nyt** Tämä ei ole etäinen, teoreettinen ongelma. Irlannissa datakeskukset kuluttavat jo yli 20 prosenttia maan mitatusta sähkönkulutuksesta — sen verran, että kantaverkkoyhtiö on käytännössä jäädyttänyt uusien laitosten lupakäsittelyn. Tavallinen, keskikokoinen datakeskus voi kuluttaa vuosittain noin 110 miljoonaa gallonaa vettä — verrattavissa 50 000 asukkaan kaupungin vuotuiseen vedentarpeeseen. Google on raportoinut oman globaalin datakeskustensa vedenkulutuksen nousseen 8,1 miljardiin gallonaan. Insinöörit joutuvat tekemään todellisen kompromissin, ei yksinkertaista ratkaisua: haihdutusjäähdytys on energiatehokasta mutta kuluttaa valtavia määriä vettä; ilmajäähdytys säästää vettä mutta vaatii huomattavasti enemmän sähköä. Ei ole olemassa jäähdytysmenetelmää joka välttäisi molemmat kustannukset yhtä aikaa — vain valinta siitä kumpaa resurssia kulutetaan enemmän, ja missä. ## **Kaksi tapaa lukea samat luvut** Yhden näkemyksen mukaan kyse on vakavasta, aliarvioidusta ulkoisvaikutuksesta: tekoälyn hyödyt jakautuvat globaalisti ja abstraktisti, mutta resurssikustannus — kuormittunut paikallinen sähköverkko, kilpailu makeasta vedestä, paikallisyhteisöjen vastustus — kohdistuu konkreettisesti tiettyihin kaupunkeihin ja alueisiin, jotka usein hyötyvät vain vähän suoraan siitä teknologiasta joka rakennetaan niiden lähelle. Tämän näkemyksen mukaan nykyinen laajenemisvauhti on ohittamassa infrastruktuurin ja valvonnan, joka tarvittaisiin sen vastuulliseen hallintaan. Toisen näkemyksen mukaan — jota mm. ITIF-tutkimuslaitos on esittänyt — pelkkiä kulutuslukuja ei pidä käsitellä ongelmana sinänsä. Datakeskukset eivät tutkijoiden mukaan ole maailman kasvavan sähkönkulutuksen ensisijainen ajuri kokonaisuutena, ja sähkönkulutuksesta tulee todellinen politiikkaongelma vasta kun se aiheuttaa konkreettisen haitan: korkeammat kotitalouksien laskut, epäluotettavamman sähköverkon, tai mitattavan ympäristövahingon. Tämän näkemyksen mukaan oikea vastaus on parempi mittaaminen — hyödyllistä työtä kohti kulutettu resurssi — ei yleinen hälytys pelkän mittakaavan perusteella. Molemmat näkemykset voivat olla totta samaan aikaan eri paikoissa. Irlannin sähköverkon rasitus on dokumentoitu, paikallinen todellisuus. Se, yleistyykö tämä globaaliksi kriisiksi vai pysyykö se joukkona erillisiä, tapauskohtaisesti hallittavia pullonkauloja, on juuri sellainen kysymys jonka ratkaisevat ihmiset jotka harvoin joutuvat vastaamaan siitä julkisesti. ## **Mitä sinä kysyisit?** - Kenen pitäisi kantaa vastuu datakeskuksen paikallisesta vesi- ja sähkövaikutuksesta — tekoälyyhtiön, pilvipalveluntarjoajan, paikallisen energiayhtiön vai luvan myöntäneen viranomaisen? - Pitäisikö yritysten olla velvollisia kertomaan tekoälypalvelun resurssikustannus samaan tapaan kuin ne kertovat ainesosat tai päästöt, jotta käyttäjä näkisi mitä kysymys oikeasti maksaa? - Onko oikeudenmukaista että paikallisyhteisöt kantavat teknologian aiheuttaman rasituksen, kun sen hyödyt kertyvät suurelta osin muualle? - Pysyvätkö jäähdytystekniikan tehokkuusparannukset kysynnän kasvun tahdissa, vai ainoastaan hidastavatko ne sitä miten nopeasti ongelma pahenee? - Muu — kerro kommenteissa 👇 Onko tämä sinulle tärkeä kysymys? Voit esittää sen suoraan päätöksentekijälle[ Cores.Media:ssa](https://ask.cores.media/?ref=cores.media). ### Kuka päätti, ettei sähköauton akkua saa korjata halvemmalla? URL: https://www.cores.media/kuka-paatti-ettei-sahkoauton-akkua-saa-korjata-halvemmalla/ Last updated: 2026-09-09T10:40:03.000Z Yksi vioittunut akkukenno. Muuten täysin kunnossa oleva auto. Ja silti — korjausarvio joka voi ylittää koko auton arvon moninkertaisesti. Heinäkuussa 2026 Lupa- ja valvontavirasto, Tukes ja Traficom julkaisivat yhteisen ohjeen sähkö- ja hybridiautojen ajovoima-akkujen käsittelystä ja uudelleenkäytöstä. Tulkinnan mukaan akun korjaaminen romutettujen autojen ehjillä, testatuilla moduuleilla on käytännössä vaikeaa — jos valmistajan omia korjausohjeita ei noudateta täsmälleen, korjaus voidaan tulkita "uudelleenvalmistukseksi", johon liittyy huomattavasti tiukempia vaatimuksia kuin tavalliseen korjaukseen. Seuraus: yhden kennon vika, joka teknisesti olisi korjattavissa muutamalla sadalla tai muutamalla tuhannella eurolla, voi johtaa tilanteeseen jossa ainoa virallinen vaihtoehto on koko akkupaketin vaihto valmistajan uusilla osilla — kustannus joka voi nousta kymmeniin tuhansiin euroihin. Asiaa käsitellyt kansalaisaloite on kerännyt yli 70 000 allekirjoitusta muutamassa päivässä. Lupa- ja valvontavirasto täsmensi 1.9.2026, ettei ohje tuo uusia kansallisia vaatimuksia eikä lainsäädäntö estä käytettyjen akkujen korjausta tai uudelleenkäyttöä. Täsmennys ei kuitenkaan poistanut epävarmuutta siitä, millä ehdoilla korjaus käytännössä on mahdollista — eikä sitä, kenen vastuulle riski lopulta jää. ## Kaksi näkökulmaa, sama ongelma Turvallisuusnäkökulmasta vaatimus on ymmärrettävä: ajovoima-akku on korkeajännitteinen, teknisesti vaativa komponentti, ja virheellisesti tehty korjaus voi olla vaarallinen. Tästä syystä myös Traficom on linjannut, että korkeajännitejärjestelmää saa korjata vain valmistajan ohjeiden mukaisesti. Kilpailu- ja kuluttajanäkökulmasta taas kysytään: miksi Suomen tulkinta on kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen tiukka? Esimerkiksi Saksasta tai Ruotsista ei ole löytynyt vastaavaa julkista viranomaisohjetta, joka johtaisi yhtä suoraan akun luokitteluun jätteeksi ilman valmistajan korjausohjeita. EU:n akkuasetus tunnustaa nimenomaisesti riippumattoman korjaamisen oikeuden. Kumpaakaan näkökulmaa ei voi sivuuttaa täysin — mutta joku on silti tehnyt tulkinnan siitä missä raja kulkee, ja se tulkinta vaikuttaa suoraan siihen, kenen kukkarosta lasku maksetaan. ## Mitä tämä tarkoittaa markkinalle Käytettyjen sähköautojen kauppa on itse asiassa kasvanut Suomessa voimakkaasti — myynti kasvoi maaliskuussa 2026 peräti 76 prosenttia edellisvuodesta. Kiinnostusta on ruokkinut laskeva hintataso ja kattava latausverkosto. Mutta ala varoittaa, että juuri tämä kasvu on herkkä akkukorjauksen epävarmuudelle. Jos markkinoilla vahvistuu käsitys, ettei akkua saa korjata kohtuuhintaan, se voi painaa käytettyjen sähköautojen jälleenmyyntiarvoa alaspäin ja näkyä myös vakuutusmaksuissa. Samalla uusien autojen ensirekisteröinnit ovat jo laskeneet merkittävästi viime vuosina — ja polttomoottorilla kulkevat autot muodostavat edelleen valtaosan (noin 80 %) EU-, UK- ja EFTA-alueen uusista rekisteröinneistä vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä. Jos sähköauton omistaminen muuttuu taloudellisesti riskialttiimmaksi juuri akun korjattavuuden takia, seuraus voi olla käänteinen sille mitä siirtymä sähköautoihin tavoittelee: ostajat siirtyvät takaisin polttomoottoriautoihin, mikä puolestaan voi pitää niiden kysyntää — ja hintoja — korkeampana kuin siirtymän muuten toteutuessa. ## Mitä sinä kysyisit? - Miksi viranomaistulkinta meni näin pitkälle, vaikka EU-sääntely sallii riippumattoman korjaamisen? - Kuka kantaa kustannuksen, jos toimiva auto joudutaan romuttamaan tulkinnan takia? - Onko turvallisuusvaatimuksissa oikeasti järkeä, vai onko kyse valmistajien edun suojelusta? - Uhkaako akkukorjauksen epävarmuus kääntää käytettyjen sähköautojen suositun kasvun laskuun? - Jos sähköauton jälleenmyyntiarvo romahtaa, ohjaako se ostajia takaisin polttomoottoriautoihin — ja nostaako se niiden hintoja? - Muu — kerro kommenteissa 👇 Onko tämä sinulle tärkeä kysymys? Voit esittää sen suoraan päätöksentekijälle. ### Ask The Question. Make It Public. URL: https://www.cores.media/ask-the-question-make-it-public/ Last updated: 2026-08-23T16:53:03.000Z You've had that question. The one you wanted to put directly to someone with real power — a Member of Parliament, a public official, a CEO, a scientist — and never had anywhere to send it. Cores.Media exists for exactly that moment. Ask your question. Make it public. Let others stand behind it with you. And when the person you're asking finally answers, the answer becomes part of the public record — for everyone, not just you. No comment wars. No shouting matches. One question. One respondent. One public answer. This isn't a place to spectate. It's a place to act. **What would you ask?** [Ask a que](https://ask.cores.media/?ref=cores.media)[stion →](https://ask.cores.media/?ref=cores.media) ### Who Gets to Ask URL: https://www.cores.media/who-gets-to-ask/ Last updated: 2026-09-23T08:53:56.000Z ![](https://storage.ghost.io/c/1d/92/1d92a176-7936-4936-891d-a4983da621ce/content/images/2026/08/anyone-can-ask.jpg) Traditionally, the ability to put a hard question to someone in power and expect an answer has belonged to a small group: journalists with press credentials, elected officials in a parliamentary session, researchers with institutional standing. Everyone else could complain, speculate, or vote — but not ask directly, publicly, and expect a response. Cores.Media removes that gate. **No credentials required** Anyone can ask a question on Cores.Media. Not "anyone who works in media." Not "anyone with a verified professional title." Anyone. A resident affected by a local decision has exactly the same standing to ask as a national newspaper. A student, a small business owner, a retired teacher — the platform doesn't check who you are before it lets you ask what you want to know. This is a deliberate choice, and it comes with an obvious question: doesn't that let anyone ask anything, regardless of whether it's a serious question or not? **Openness with a filter, not a gate** The answer is that we separate two things that are often conflated: who is allowed to ask, and what is allowed to be asked. We don't restrict the first. We do apply clear standards to the second — every question has to target a decision, not a person; has to have a factual basis; has to be phrased respectfully. Those standards are enforced the same way for everyone, regardless of who's asking. A credentialed journalist and a first-time visitor face exactly the same content rules. This is the opposite of how access to power has traditionally worked. Historically, gatekeeping happened at the level of who — press passes, professional titles, institutional relationships. We moved the gatekeeping to the level of what — the quality and legitimacy of the question itself — and opened the who to everyone. **Why this matters** The people closest to a decision's consequences are rarely the ones with press credentials or institutional access. The person whose local clinic is closing, whose contract wasn't renewed, whose neighborhood was rezoned — they usually have the most specific, most urgent questions, and historically the least ability to ask them publicly and expect a response. Cores.Media exists on the premise that the legitimacy of a question shouldn't depend on the title of the person asking it. It should depend on the question itself. ### The Cost of Silence URL: https://www.cores.media/the-cost-of-silence/ Last updated: 2026-09-23T08:53:44.000Z ![](https://storage.ghost.io/c/1d/92/1d92a176-7936-4936-891d-a4983da621ce/content/images/2026/08/the-cost-of-silence.jpg) Ask a public question, and there are only two outcomes worth paying attention to: an answer, or the absence of one. Most platforms treat these two outcomes very differently. An answer becomes content — it gets published, discussed, shared. Silence becomes nothing. The question fades, the thread goes quiet, and eventually it disappears from view entirely. Cores.Media treats both outcomes as equally significant, and records both the same way. **Why silence deserves the same visibility as an answer** When someone in a position of responsibility doesn't answer a legitimate public question, that's not an absence of information — it's information. It tells the public something about how that decision-maker relates to accountability, whether they consider themselves answerable to the people affected by their decisions, and how much weight a public, permanent question actually carries with them. If we only kept a record of the questions that got answered, we'd be building a distorted picture — one that quietly filters out every instance of someone successfully avoiding scrutiny. So we don't. An unanswered question stays visible, tagged and dated, for as long as an answered one would. **Why we track response rate as our core number** This is why we treat response rate — the share of delivered questions that actually get answered — as the single most important metric on Cores.Media, more important than traffic, more important than how many questions get asked in a day. Response rate is the number that tells us whether the mechanism is actually working: whether public, traceable questions genuinely reach the people they're addressed to, and whether those people feel obligated to respond. A high response rate would tell us that public accountability, structured this way, actually functions. A low one would tell us something too — and we'd rather know that than not. **Silence is a choice, and we let it be seen as one** We're not claiming every unanswered question reflects badly on the person asked — sometimes questions are unclear, misdirected, or simply lost in the volume of a busy inbox. But over time, a pattern of silence says something a single instance can't. That's exactly why the record has to be permanent and visible either way: patterns only become visible when nothing gets quietly erased. ### Why We Don't Allow Comment Wars URL: https://www.cores.media/why-we-dont-allow-comment-wars/ Last updated: 2026-09-23T08:53:29.000Z ![](https://storage.ghost.io/c/1d/92/1d92a176-7936-4936-891d-a4983da621ce/content/images/2026/08/one-question-one-answer.jpg) Most platforms that claim to enable public accountability end up doing the opposite. They open a comment section, invite everyone to weigh in, and call it engagement. What actually happens is different: the loudest voices dominate, nuance disappears, and the original question gets buried under hundreds of replies that have nothing to do with getting an answer. Cores.Media was built specifically to avoid this. There is no comment section. There is no reply thread beneath a question. There is one question, one respondent, and one public answer. **This isn't a limitation — it's the point** An open comment section optimizes for volume. It rewards whoever shows up most, argues loudest, or posts first, regardless of whether they know anything about the subject. It turns a legitimate question into a battleground, and it gives the person being asked an easy way out: point to the chaos in the comments and dismiss the whole exchange as noise. A single, traceable exchange removes that escape route. When there's no crowd to hide behind, an unanswered question stands out clearly, not lost in a wall of unrelated replies. And when an answer does come, it can be evaluated for what it says, not for how many people liked it. **Participation without a shouting match** This doesn't mean the public has no role. Readers can support a question they think deserves an answer, which increases its visibility. What they can't do is turn it into an argument with strangers. The distinction matters: supporting a question is a signal about what matters to the public. Arguing in a comment thread is mostly a signal about who has the most time to spend arguing. **What we lose, and what we gain** We recognize what this design choice costs us. Some genuinely valuable perspectives that might emerge in an open discussion simply won't have a place here. We think that trade-off is worth making. A platform that tries to host every opinion on every question ends up hosting mostly noise. A platform built around one clear exchange at a time stays legible — for the person asking, for the person answering, and for everyone reading it months or years later. That legibility is the whole point. A public record only works if it stays readable. ### Why Public Questions Change Decisions Before They're Made URL: https://www.cores.media/why-public-questions-change-decisions-before-theyre-made/ Last updated: 2026-09-23T08:52:31.000Z ![](https://storage.ghost.io/c/1d/92/1d92a176-7936-4936-891d-a4983da621ce/content/images/2026/08/before-the-decision.jpg) Most accountability happens too late. A decision gets made behind closed doors. Months later, someone asks about it — a journalist, a citizen, an opposition politician. By then, the decision is already implemented, the budget is spent, the contract is signed. The question, however sharp, can only explain what happened. It can no longer change it. Cores.Media is built on a simple bet: that this order can be reversed. If decision-makers know, from the outset, that any decision can become the subject of a public, permanent, and traceable question — not eventually, but at any moment — the incentive shifts. The scrutiny stops being something that arrives after the fact and becomes something built into the decision itself. **Transparency as a starting condition, not an afterthought** Every question on Cores.Media is public from the moment it's asked. Nothing is negotiated privately first, softened before publication, or filtered through an editorial decision about what's newsworthy. The question exists publicly, and it stays that way — win, lose, answered, or ignored. This isn't transparency as a value statement. It's transparency as a mechanism: a permanent, searchable record that follows a decision for as long as it matters. **One question, one answer — not a debate to win** We deliberately built this around a single respondent and a single, traceable exchange, rather than an open comment thread. Comment sections reward volume and outrage; they rarely produce answers. When a decision-maker responds on Cores.Media, they aren't managing a crowd — they're answering a specific, public question, and that answer becomes part of the same permanent record as the question itself. The absence of an answer is recorded just as visibly as its presence. **The preventive effect** This is where the mechanism does its quiet work. A public official who knows that any significant decision might be asked about — clearly, publicly, and permanently — has a reason to think it through more carefully before acting, not just to prepare a good explanation afterward. The value isn't only in the answers we eventually see. It's in the decisions that are made more carefully because someone might ask. We don't expect this to change every decision. But even a modest shift — a contract reviewed more closely, a budget cut explained before it's finalized, a policy reconsidered because someone will ask why — is worth building for. That's the case for Cores.Media: not as a place to react to bad decisions, but as a small, structural reason to make fewer of them.