EU:n metsäpalopuhe kertoi vain puolet totuudesta
"Totuuden kesä", sanoi EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen State of the Union -puheessaan 16. syyskuuta 2026. Hän mainitsi luvun: 660 000 hehtaaria metsää palanut, yli 35 000 lisäkuolemaa helleaaltojen vuoksi, 12 miljoonaa tonnia menetettyä satoa. Sali taputti.
Luku on oikea. Mutta oikea luku voi silti kertoa kaksi hyvin erilaista tarinaa riippuen siitä, mihin sitä verrataan.
Kaksi tapaa lukea sama luku
EU:n oma tutkimuskeskus (Joint Research Centre) julkaisee reaaliaikaista dataa metsäpaloista EFFIS-järjestelmän kautta. Sen mukaan 16.9.2026 mennessä palanut ala oli 668 035 hehtaaria — käytännössä sama luku jonka von der Leyen mainitsi.
Verrattuna viime vuoteen tämä on hyvä uutinen: vuosi 2025 oli EU:n historian pahin metsäpalokausi, 1 079 538 hehtaaria koko vuodelta — lähes kaksinkertainen pitkän aikavälin keskiarvoon nähden. Vuoden 2026 luku jää selvästi tämän alle.
Mutta verrattuna 20 vuoden (2006–2025) keskiarvoon, joka on 346 567 hehtaaria, vuoden 2026 tilanne on silti lähes kaksinkertainen. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta: vuonna 2017 paloi koko vuoden aikana 988 087 hehtaaria, ja vuonna 2022 oli jo elokuun puoliväliin mennessä palanut 659 541 hehtaaria — tuolloin ennätysvauhtia mittaushistoriassa.
Kumpikaan kehys ei ole valheellinen. "Tilanne paranee viime vuodesta" ja "tilanne on silti kroonisesti keskiarvoa pahempi" ovat molemmat totta samaan aikaan. Kysymys on, kumpaa kehystä poliittinen puhe valitsee korostaa — ja miksi.
Mistä palot oikeasti syttyvät
Toinen asia jota harvoin kuulee samassa puheessa kuin dramaattiset hehtaariluvut: noin 95 prosenttia Euroopan maastopaloista syttyy ihmistoiminnasta. Tupakantumpit, grillaus, ajoneuvon kipinä, hallitsematon kaskeaminen — ja osa täysin tahallisesti sytytettynä.
Tahallisen sytytyksen osuus ei ole marginaalinen: Portugalissa 28 prosenttia vuoden 2022 paloista oli tuhopolttoja, Espanjassa 20 prosentilla paloista oli viranomaisten mukaan "patologinen tai järjetön" syy. Ja taustalla toistuu usein sama motiivi, jota tutkijat ja toimittajat ovat dokumentoineet erityisesti Espanjassa ja Portugalissa: maan arvonnousu. Metsä tai laidunmaa poltetaan tarkoituksella, jotta palanut alue voidaan myöhemmin luokitella uudelleen rakennusmaaksi tai viljelysmaaksi — arvokkaammaksi käyttötarkoitukseksi kuin mitä se oli ennen paloa.
Ilmiö on tunnettu niin hyvin, että sekä Espanja että Portugali ovat säätäneet erikseen lakeja, jotka kieltävät palaneen maan uudelleenluokittelun jopa kymmeneksi vuodeksi palon jälkeen — nimenomaan tarkoituksena katkaista tämä kierre.
Aukko jota kukaan ei vielä ole täyttänyt
Tässä kohtaa asiaan liittyy myös kiusallinen puute: kukaan ei oikeastaan tiedä, kuinka suuri osa paloista todella on tahallisia, koska tutkinta on hajanaista. Yhden lähteen mukaan vain noin 17 prosenttia paloista on tutkittu kunnolla, ja vain noin 12 prosentilla on dokumentoitu syy. EU:n oma tutkimuskeskus totesi heinäkuussa 2026 julkaistussa katsauksessa, ettei tahallisten palojen syistä ole olemassa yhtenäistä eurooppalaista kokonaiskuvaa — tuhopolttojen tutkinta on yhä kansallinen, ei EU-tason asia.
Tämä tarkoittaa, että samaan aikaan kun komission puheenjohtaja puhuu "totuuden kesästä" dramaattisin luvuin, se osa totuudesta joka selittäisi miksi palot syttyvät ja kuka niistä hyötyy, on suurelta osin kartoittamatta.
Mitä sinä kysyisit?
- Miksi julkisessa puheessa nostetaan esiin vertailu joka näyttää tilanteen pahimmalta, kun toinenkin, yhtä totuudenmukainen vertailu olisi ollut saatavilla?
- Kuka vastaa siitä, että tahallisten metsäpalojen tutkinta on yhä niin hajanaista, ettei kukaan tiedä todellista laajuutta?
- Jos maan arvonnousu on tunnettu motiivi, miksi EU-tasoista, yhtenäistä sääntelyä palaneen maan uudelleenluokittelulle ei vielä ole?
- Kuka kantaa vastuun, kun ilmastopolitiikkaa perustellaan luvuilla joiden konteksti jää kertomatta?
- Muu — kerro kommenteissa 👇
Onko tämä sinulle tärkeä kysymys? Voit esittää sen suoraan päätöksentekijälle Cores.Media:ssa.
