Joka seitsemäs suomalainen — kestääkö rakenne?

Suomessa on noin 705 000 työntekijää julkisella sektorilla. Väestöstä (5,4 miljoonaa) se tarkoittaa, että joka seitsemäs suomalainen työskentelee valtion, kunnan tai hyvinvointialueen palveluksessa. Virossa vastaava luku on noin 132 000 — huomattavasti pienempi maa asukasluvultaan, mutta suhteessakin ero on huomattava.

Eurostatin mukaan Suomen julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat 57,8 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2024 — EU:n korkein luku, kun EU-maiden keskiarvo oli 49,2 prosenttia. Lähimpänä tulevat Ranska (57,3 %), Itävalta (55,2 %) ja Belgia (54,1 %). Ruotsi (50,7 %) ja Tanska (47,3 %) ovat selvästi matalammalla tasolla.

Miksi tämä on nyt erityisen ajankohtaista

Tuore palkkasumma-data osoittaa, että julkisen sektorin palkkasumma on kasvanut viime vuosina selvästi nopeammin kuin yksityisen sektorin — ero on jopa lähes 11 prosenttiyksikköä. Tämä tapahtuu samaan aikaan kun Suomen talous on ollut taantumassa ja yksityisen sektorin investoinnit heikkoja. Kun julkinen palkkasumma kasvaa, mutta yksityinen ei, ero täytyy rahoittaa jostain — ja se näkyy suoraan julkisen talouden alijäämässä, joka valtiovarainministeriön kesäkuun 2026 ennusteen mukaan ylittää EU:n kolmen prosentin viitearvon vielä vuosina 2026–2028. Julkinen velka oli jo 88,5 prosenttia BKT:sta vuonna 2025, ja Suomen kokonaisveroaste on OECD-maiden kuudenneksi korkein — yli 8 prosenttiyksikköä OECD:n keskiarvon yläpuolella.

Tämä ei ole niin yksinkertaista kuin "julkinen on liian iso"

On tärkeää erottaa kaksi eri väitettä toisistaan, koska ne sekoittuvat julkisessa keskustelussa usein yhdeksi.

Ensimmäinen väite on rakenteellinen mitoitus: onko julkinen sektori kooltaan tarpeettoman suuri suhteessa siihen mitä se tuottaa, vai selittyykö ero pohjoismaisella hyvinvointimallilla, joka on aina ollut muita Euroopan maita suurempi? Kaikissa Pohjoismaissa julkinen sektori on kansainvälisesti vertaillen suuri — kyse ei ole vain suomalaisesta ilmiöstä.

Toinen väite on kasvuvauhti suhteessa talouden kantokykyyn — ja tässä ongelma näyttää selkeämmältä: palkkasumma ei voi kasvaa rajattomasti jos talous ei kasva samaa tahtia, riippumatta siitä onko lähtötaso itsessään oikea vai väärä. Julkisella sektorilla työllisyys on perinteisesti pysynyt vakaampana suhdannekuopissa — se on ollut tarkoituksellinen piirre, ei virhe. Mutta jos kasvu jatkuu myös silloin kun kyse ei ole enää suhdanteesta vaan rakenteesta, kysymys muuttuu kestävyyskysymykseksi.

On myös syytä muistaa, mitä julkinen sektori tuottaa: opettajat, hoitajat, pelastushenkilöstö, tiet, rautatiet ja kunnallistekniikka, joiden varassa myös yksityinen sektori toimii. Julkinen sektori ei ole pelkkä kustannus siinä mielessä että se loisi vastikkeetta — kysymys on siitä, tuotetaanko sama palvelutaso tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Mistä työvoimaa riittäisi yksityiselle?

Yksi usein esitetty ajatus on, että osa julkisen sektorin työvoimasta voitaisiin siirtää tuottavampaan, yksityisen sektorin työhön — erityisesti aloilla joilla on jo nyt työvoimapula (esim. teknologia-ala, vihreä siirtymä, rakentamisen elpyvät osa-alueet). Ajatuksen taustalla on yksinkertainen laskelma: jos merkittävä osa työvoimasta saataisiin tuottavampaan työhön, se kasvattaisi bruttokansantuotetta ja keventäisi samalla julkisen puolen kustannustaakkaa.

Käytännössä tämä on kuitenkin vaikeampaa kuin miltä se laskennallisesti näyttää. Julkiselta sektorilta on toistaiseksi voimassa olevassa virka- tai työsuhteessa vaikea irtisanoa ketään ilman selkeää perustetta, kun taas yksityisellä puolella henkilöstöä sopeutetaan säännöllisemmin muutosneuvotteluin. Osaaminen ei myöskään siirry automaattisesti: hoitaja tai opettaja ei muutu ohjelmistokehittäjäksi ilman merkittävää uudelleenkoulutusta, ja monilla julkisen sektorin aloilla (hoiva, koulutus) kysyntä ei ole katoamassa — päinvastoin, väestön ikääntyminen kasvattaa hoiva tarvetta juuri niillä aloilla joilta työvoimaa toivottaisiin vapautuvan.

Mitä sinä kysyisit?

• Onko Suomen julkisen sektorin koko lähtökohtaisesti liian suuri, vai onko ongelma nimenomaan sen kasvuvauhdissa suhteessa talouden kantokykyyn?
• Kuka arvioi puolueettomasti, missä tehtävissä julkisella sektorilla olisi todellista tehostamisvaraa — ja missä ei?
• Miten työvoimaa voitaisiin realistisesti siirtää julkiselta yksityiselle, kun osaaminen ja sääntely eivät liiku yhtä helposti kuin tilastot?
• Jos julkisen sektorin kasvua hillitään, mistä palveluista ollaan valmiita tinkimään — ja kuka sen päättää?
• Muu — kerro kommenteissa 👇

Onko tämä sinulle tärkeä kysymys? Voit esittää sen suoraan päätöksentekijälle Cores.Media:ssa.