Juokset, koska muutkin juoksevat. Tiedätkö minne?

Sopulit eivät tee joukkoitsemurhaa. Se on myytti — peräisin vanhasta luontodokumentista, jossa eläimet ajettiin kameran edessä kalliolta, ei niiden omasta tahdosta. Todellisuudessa sopulit tekevät jotain paljon tavallisempaa ja paljon vaarattomamman kuuloista: kun kanta kasvaa liian suureksi, ne vaeltavat massana uutta elintilaa etsien, ja vaelluksessa yksilö seuraa edellä juoksevaa. Ei siksi että se olisi tarkistanut suunnan olevan oikea. Vaan siksi että kaikki muutkin juoksevat sinne.

Kukaan sopuli ei koe juoksevansa sokeasti. Jokainen niistä juoksee, koska juoksu näyttää oikealta suunnalta juuri siinä hetkessä, keskellä muita jotka juoksevat samaan suuntaan.

Luitko juuri tuon ja ajattelit: onneksi minä en ole sopuli?

Pysähdy siihen ajatukseen. Se on täsmälleen se ajatus jonka jokainen laumassa juokseva olento ajattelisi, jos se osaisi ajatella. Ei kukaan usko juoksevansa sokeasti sillä hetkellä kun juoksee. Sokeus ei tunnu sokeudelta sisältäpäin. Se tuntuu varmuudelta.

Kolme kysymystä, joihin ei ole helppoa vastausta

Ei kysytä yleisellä tasolla, uskotko manipulaatioon tai propagandaan. Tietenkään et usko. Kysytään sen sijaan tarkemmin, ja itseltäsi:

Milloin viimeksi vaihdoit mieltäsi jostain sinulle tärkeästä asiasta, koska joku esitti sinulle vastaväitteen jota et osannut kumota — etkä koska oma ryhmäsi, esikuvasi tai suosikkisi vaihtoi ensin suuntaa?

Kuinka moni tämänhetkisistä vakaista mielipiteistäsi kestäisi sen, että sanoisit sen ääneen juuri sille ryhmälle johon eniten haluat kuulua, jos mielipide poikkeaisi siitä mitä ryhmä ajattelee? Jos vastaus on "en tiedä, en ole koskaan kokeillut" — mistä tiedät, että mielipide on omasi eikä lainattu?

Milloin viimeksi tunsit fyysisen, lämpimän helpotuksen tunteen siitä että "meidän puolemme" voitti jotain — väittelyn, äänestyksen, kiistan — erotuksena siitä tunteesta että totuus tuli esiin? Osaatko edes erottaa nuo kaksi tunnetta toisistaan enää?

Jos mikä tahansa näistä tuntui epämukavalta lukea, se ei ole merkki siitä että jokin meni vikaan tekstissä. Se on merkki siitä että teksti osui johonkin todelliseen.

Tässä on kuitenkin yksi asia, joka kannattaa pitää mielessä juuri nyt, ennen kuin jatkat: pysähtyminen ei ole vain velvollisuus tai itsensä ruoskimista. Se toimii oikeasti. Ihminen joka tarkistaa oman ajattelunsa ennen kuin juoksee, tekee keskimäärin parempia päätöksiä kuin se joka ei tarkista koskaan. Häntä on vaikeampi johtaa harhaan, koska hän ei nojaa siihen mitä muut sanovat vaan siihen minkä on itse käynyt läpi. Ja hän säilyttää jotain, minkä moni menettää huomaamattaan: kyvyn muuttaa mieltään silloin kun tosiasiat sitä vaativat, ilman että se tuntuu tappiolta. Tämä ei ole lohtu. Se on työkalu — ja se on jo nyt käytettävissäsi.

Ei ole sopulia ja ei-sopulia

Tässä on ajatus josta ei pääse mihinkään: ei ole olemassa ihmistyyppiä joka on pysyvästi sopuli, ja toista tyyppiä joka on pysyvästi jotain muuta, riippumattomampaa ja tarkempaa. On vain hetkiä. Hetkiä joissa pysähdyit ja tarkistit suunnan itse, ja hetkiä joissa juoksit koska muutkin juoksivat, etkä edes huomannut eroa.

Kukaan ei muista niitä hetkiä joissa juoksi laumassa tarkistamatta. Ne eivät jää muistiin virheinä, koska ne eivät tunnu virheiltä juostessa. Ne jäävät muistiin — jos ylipäätään — vasta myöhemmin, kun lauma on jo pysähtynyt ja joku katsoo taakseen ja kysyy: miksi me oikeastaan juoksimme sinne?

Sinä olet juossut laumassa. Et ehkä eilen, et ehkä siinä asiassa josta olet juuri nyt varma, mutta jossain, joskus, sinäkin. Kysymys ei ole ollutko koskaan sopuli. Kysymys on, tunnistatko sen hetken kun se on juuri nyt käynnissä — vai vasta sen jälkeen, kun joku muu osoittaa sen sinulle ja on jo liian myöhäistä olla nolostumatta.

Kysymys joka jää auki

Tämä teksti ei anna sinulle vastausta siihen, oletko juuri nyt, tässä hetkessä, jossain kysymyksessä joka on sinulle tärkeä, se joka juoksee — vai se joka pysähtyi. Kukaan ulkopuolinen ei voi vastata siihen puolestasi, eikä tämä teksti yritä.

Mutta jos olet lukenut tähän asti ja mielessäsi on jo ehtinyt käydä jokin tietty esimerkki — joku toinen ihminen, joku toinen ryhmä, joku toinen kiista, jossa juuri he ovat ne jotka juoksevat sokeasti — pysähdy siihenkin ajatukseen vielä kerran.

Kysymys ei koskaan koskenut heitä.

Milloin tarkistit viimeksi itse, vai juoksitko vain siksi että muutkin juoksivat?

Jos haluat esittää tämän kysymyksen jollekin muulle — tutkijalle, opettajalle, itsellesi julkisesti — voit tehdä sen Cores.Media:ssa.