PISA laskee — mutta mihin oikeasti pitäisi tarttua?
Suomen PISA-tulokset ovat jatkaneet laskuaan. Lukutaito heikkeni viimeisimmässä mittauksessa selvästi, ja matematiikassa jo 19 maata menestyy Suomea paremmin — tilanne joka olisi ollut vaikea kuvitella vielä pari vuosikymmentä sitten, kun Suomi oli PISA-vertailujen ykkösmaa.
Tutkijat ovat yksimielisiä yhdestä asiasta: yhtä syytä ei ole löydetty. Lasku koskee laajasti kaikkia oppilasryhmiä, ja uusimpana piirteenä se on nyt suurinta myös hyvin toimeentulevien, suomenkielisten perheiden lapsilla — ei vain niillä ryhmillä joihin ongelmat on perinteisesti yhdistetty.
Neljä keskustelua jotka käydään usein erikseen
Julkisessa keskustelussa PISA-laskua lähestytään yleensä yhdestä kulmasta kerrallaan, vaikka kyse voi olla useamman tekijän summasta.
Kännykät ja keskittyminen. Elokuussa 2025 voimaan tullut lakimuutos rajoittaa puhelinten käyttöä oppitunneilla. Tutkimusnäyttö on kuitenkin ristiriitaista: norjalaistutkimuksessa erityisesti tyttöjen koulumenestys parani kun puhelimet kerättiin pois koulupäiväksi, ja Englannissa hyöty näkyi erityisesti heikommin pärjäävillä oppilailla. Ruotsissa vastaavaa parannusta ei sen sijaan havaittu. VATT:n tutkija on suositellut, että Suomessa kokeiltaisiin kieltoa ensin satunnaistettuna kokeiluna ennen kuin sen vaikutuksista tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä — tutkimustieto ei vielä anna varmaa vastausta suuntaan tai toiseen.
Kieltenopetuksen laajuus. Esimerkiksi Helsingissä tarjotaan oman äidinkielen opetusta noin 50 kielellä. Tälle opetukselle ei ole tutkimuksessa osoitettu suoraa yhteyttä PISA-tulosten laskuun — kyse on vapaaehtoisesta lisäopetuksesta, ei perusopetuksen ydinbudjetista, ja ilmiö on laaja-alaisempi kuin yhden opetusmuodon selittämä. Silti resurssien kohdentaminen on aina valinta, ja on perusteltua kysyä, ohjataanko rajallinen raha sinne missä sen vaikutus perustaitoihin olisi suurin.
Opetusryhmien heterogeenisyys ja tukiresurssit. Kun luokassa on paljon oppilaita joilla on erilaiset kielelliset lähtökohdat ja tuen tarpeet, opettajan resurssit voivat venyä liikaa riippumatta oppilaiden taustasta. Tämä on rakenteellinen kysymys tuen riittävyydestä ja mitoituksesta — ei minkään yksittäisen oppilasryhmän ominaisuus — ja se koskettaa sekä opetuksen laatua että työrauhaa laajemmin.
Eritasoisten oppilaiden huomiointi. Samaan aikaan kun heikommin pärjäävien tukeen kiinnitetään huomiota, on syytä kysyä saavatko nopeammin edistyvät oppilaat riittävästi omaa tasoaan vastaavaa opetusta. Jos opetus mitoitetaan keskitasolle, sekä tukea tarvitsevat että nopeammin etenevät voivat jäädä vaille juuri sitä mitä he tarvitsisivat.
Miksi tämä ei ole vain "lisää rahaa vai ei"
Jokainen näistä neljästä on erikseen tarkasteltuna kohtuullisen ymmärrettävä. Vaikeampaa on se, että ne kilpailevat samasta rajallisesta resurssista — opettajien ajasta, tukihenkilöstöstä, ja koulutuspoliittisesta huomiosta. Jos yhteen panostetaan enemmän, se voi tarkoittaa vähemmän jollekin toiselle, ellei kokonaisuutta kasvateta.
Tämä on myös syy miksi yksinkertaiset selitykset ("ongelma on kännykät" tai "ongelma on liika kieltenopetus") houkuttelevat mutta harvoin riittävät: tutkijoiden mukaan kyse on useamman tekijän summasta, ei yhdestä syypäästä.
Mitä sinä kysyisit?
- Mikä näistä neljästä olisi mielestäsi tärkein yksittäinen korjausliike — vai tarvitaanko useampi yhtä aikaa?
- Millä perusteella koulutuspoliittiset resurssit tällä hetkellä kohdennetaan, ja onko se linjassa sen kanssa mistä tutkimusnäyttö kertoo?
- Kuka arvioi puolueettomasti mihin lisäpanostus vaikuttaisi eniten — perustaitoihin, työrauhaan, vai molempiin?
- Onko kännykkäkiellon vaikutuksia aiottu tutkia Suomessa kunnolla ennen laajempia johtopäätöksiä?
- Muu — kerro kommenteissa 👇
Onko tämä sinulle tärkeä kysymys? Voit esittää sen suoraan päätöksentekijälle Cores.Media:ssa.
